Vähähiilisyyden tiekarttatyössä on koottu ainutlaatuisen laaja-alaisesti sellaista tietoa, jota ei aiemmin ole ollut käytettävissä. Työtä on leimannut avoimuus, aito innostus ja sitoutuminen tuottaa kaivattua aineistoa, toimialakohtaisia päästökartoituksia sekä skenaarioita nopeaan vähähiilistymiseen. Toimenpide-ehdotusten, joihin toimialat sidosryhmineen voivat sitoutua, on oltava sekä vaikuttavia että realistisia.
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa esitettiin eri toimialaliitoille toive kasvihuonekaasupäästöjen selvitystyöstä, toimialakohtaisista vähähiilisyyden tiekartoista. Tämä käynnisti vuoden 2019 jälkipuoliskolla ennennäkemättömän hankkeiden sarjan. Rakennusteollisuus RT ja kaksitoista muuta toimialaliittoa aloitti pikavauhtia tiekarttojen laatimistyön. Todella tiukasta aikataulusta ja koronakriisistä huolimatta kaikki tiekartat ovat pääosin valmistumassa nyt kesäkuussa, kuten työkokonaisuutta koordinoinut työ- ja elinkeinoministeriö on toivonut.
Mittakaava ja hintalappu ratkaisevat
Kun päämääränä on hiilineutraali Suomi 2035, tarvittava muutos on valtava. Työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteena on ollut saada tiekarttojen myötä tarkempi käsitys tarvittavien toimenpiteiden mittakaavasta ja hintalapusta. Oleellista on antaa myös suurelle yleisölle kuva siitä, kuinka hiilineutraaliuteen voitaisiin edetä.
Rakennusteollisuus RT on laatinut oman tiekarttansa yhteistyössä ympäristöministeriön, eri sidosryhmien sekä asiantuntijakumppanin, Gaia Consultingin kanssa. Jo alussa oli selvää, että selvitystä ei voinut rajoittaa pelkästään rakennusteollisuuden omiin toimiin, rakennusmateriaalien ja -tuotteiden valmistukseen ja työmaatoimintoihin. Tarkastelu keinoista päästöjen tehokkaaseen vähentämiseen ulotettiin laajemmin rakennettuun ympäristöön.
Tavoitteenamme oli tunnistaa merkittävimmät päästölähteet, vähähiilisyyden mahdollistavat toimenpiteet ja keskeiset epävarmuudet sekä asettaa tavoitteita rakennusteollisuuden eri toimijoille. Jatkotyössä toimenpide-ehdotuksia ja tavoitteita voidaan asettaa myös muille tärkeille sidosryhmille.
Rakennusteollisuuden tiekartan iso kuva on selkeä ja luvut yksiselitteiset. Rakennetun ympäristön hiilineutraalius vaatii toteutuakseen nopeita toimia etenkin olemassa olevan rakennuskannan energiakäytön päästöjen vähentämiseksi. Rakennetun ympäristön ylivoimaisesti suurin kasvihuonekaasujen päästölähde on rakennusten energiankulutus, vaikka vähäpäästöisempiin energialähteisiin siirtyminen on pienentänyt käyttövaiheen hiilijalanjälkeä reilulla neljänneksellä viime vuosikymmenellä.
Vähähiilisyyttä kestävyyden ehdoilla
Rakentamisvaiheen osalta rakennusmateriaalien valmistuksen päästöjen vähentäminen on yksi käytettävistä keinoista hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Sementti- ja terästeollisuus ovat jo pitkään tehneet päästövähennystyötä valmistuksen teknologiakehityksellään, ja ne tulevat vaikuttamaan merkittävästi päästövähennyspolkuun. Eri materiaalien väliset erot päästöissä näkyvät rakennustasolla lähinnä suurennuslasilla ja ovat promilleluokkaa, kun tarkastelee vaikutuksia kokonaispäästöihin.
Infrarakentamisessa merkittävää vähennyspotentiaalia löytyy etenkin kuljetustarvetta vähentävästä kiviainesten alueellisesta hyödyntämisestä sekä kierrätys- ja uusiomateriaalien käytöstä. Myös työmaatoimintojen päästöjen vähentäminen etenkin sähköistämisellä ja biopolttoaineisiin siirtymisellä on tärkeä osa vähähiilistä rakennusteollisuutta.
Rakennusteollisuuden vähähiilisyyden tiekartassa näkyy kattavasti eri mittakaavan toimia. Vaikutuksiltaan suurimmat toimenpiteet ja niiden toteutuminen ovat kriittisiä kunnianhimoisen hiilineutraaliustavoitteen kannalta. Silti pienilläkin toimenpiteillä on merkitystä, vaikka niiden päästövähennysmäärä jää isossa kuvassa pieneksi.
Toimenpiteitä tapahtuu jo markkinavetoisesti ja -ehtoisesti. Ne ovat esimerkkejä vastuullisesta toiminnasta, jota ei aina voi tai ei tarvitsekaan mitata päästöillä.
Vaikka paine päästöjen vähentämiseksi on suuri, se on tehtävä hallitusti. Kestävä rakentaminen edellyttää kaikkien elinkaarilaadun tekijöiden ottamista huomioon. Esimerkiksi terveellisyyden, turvallisuuden ja taloudellisen arvon säilyminen koko käyttöiän ajan on varmistettava. Rakennusten tulee elinkaarensa aikana olla muunneltavissa eri käyttötarkoituksiin. Ja mitä pitempi elinkaari ja vähemmän korjaustarvetta sen aikana, sitä pienemmät päästöt ja kustannukset.
Päästöjen vähentämisellä hillitään ilmastonmuutosta, mutta muuttuvat sääolosuhteet koettelevat jo nyt suuresti myös rakennettua ympäristöä. Rakennusosien säänkestävyys ja sisälämpötilojen hallinta korostuvat, kun leudot ja kosteat talvet, viistosateet ja kesien hellejaksot yleistyvät.
Pekka Vuorinen
ympäristö- ja energiajohtaja
Rakennusteollisuus RT
Tutustu Rakennusteollisuus RT:n tiekarttatyön tuloksiin
www.rakennusteollisuus.fi/tiekartta
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta siitä miten rakennusteollisuus pyrkii vähentämään päästöjään. Tähän on nyt panostettava toden teolla. Ymmärtääkseni teräs voi materiaalina olla hyvinkin ekologinen, jos se tehdään kierrätetystä raaka-aineesta, kuten vanhoista teräshalleista.