Aluerakentamisen lisääntyessä yleistyvät tiiviit ja ahtaat työmaat. Se lisää turvallisuuden haasteita myös työmaan ilmatilassa, missä torninosturit toimivat.
Korkeat rakennukset ja ilmastonmuutoksen myötä muuttuvat tuuliolosuhteet lisäävät haasteita entisestään.
Ahtaat tontit
Suurimmat haasteet nostotöiden turvallisuudelle niin maan pinnalla kuin korkeallakin nousevat ahtaista tonteista.
”Aluerakentaminen lisääntyy ja tiiviille alueille syntyy monta projektia samaan aikaan. Koordinointi niiden välillä saattaa olla vähäistä eikä välttämättä tiedetä naapuriprojektin tarvetta”, kuvaa Lambertssonin nosturinkuljettajien liiketoimintapäällikkö Terhi Haapamäki nostoalan yhtä suurinta tämänhetkistä haastetta.
”Ensimmäinen alueella aloittava pystyttää nosturin pohtimatta mitä naapuri tulee kohta tekemään naapuritontilla. Nosturit tulevat silloin helposti liian lähelle toisiaan ja niiden vapaa pyöriminen joudutaan estämään, Lambertssonin osastonjohtaja Veli-Pekka Virtanen jatkaa.
Tällaisessa tilanteessa aluekoordinaattorin ja rakennesuunnittelijan ennakoivan työskentelyn merkitys korostuu.
”Esimerkiksi Helsingin Jätkäsaaressa kaupungin toimesta koordinoitiin nosturien sijaintia ja numerointia. Nosturit voidaan sijoittaa aluesuunnitelmaan tai niille tehdään oma suunnitelma. Rakennesuunnittelija suunnittelee nostureille perustukset sen mukaan mitä geosuunnittelija on lausunut pohjan ominaisuuksista”, Virtanen kertoo. Vielä noin viisitoista vuotta käytäntö oli täysin toinen, nosturi pystytettiin usein sinne, minne se parhaiten mahtui ja ilman sen kummempia suunnitelmia.
Virtasen mukaan ahtaisiin paikkoihin kannattaa miettiä vaakapuomisen nosturin sijaan puristepuomista torninosturia.
”Luffer-tyyppisessä nosturissa ulottumat ovat yleensä lyhyempiä, joten se sopii kohteisiin, joissa nostomatka ei ole pitkä. Lyhyt takapuomi pyörähtää ympäri ahtaissakin paikoissa. Korkeat ja lyhyet matkat hoituvat sillä turvallisemmin.”
Koska Luffer-nosturissa on puomille oma nostovinssi, on sen hankintahinta 30 prosenttia normaalia korkeampi ja vuokraushintakin vähän korkeampi.
”Ahtaalla tontilla tällainen nosturi mahtuu paremmin pyörähtämään ilman että on vaaraa osua toiseen nosturiin. Naapurinosturin nostovaijeri, takasilta tai pumpun puomi eivät estä puomin liikettä. Siinä säästyy puolestaan aikaa ja rahaa samalla kun turvallisuus nousee”, Veli-Pekka Virtanen jatkaa.
Euroopan suurkaupungeissa toimivista torninostureista valtaosa on jo Luffer-tyyppisiä.
”Niillä nostaminen on nopeampaa ja riskit vähenevät. Uskoisin että meilläkin Lufferien suosio tulee lähivuosina kasvamaan merkittävästi”.
Korkeat rakennukset
Toinen merkittävä muutos nosturiturvallisuuteen johtuu korkeista rakennuksista, joita suunnitellaan ja rakennetaan yhä enemmän.
”Nostureiden vapaa seisontakorkeus ei enää riitä nostureiden normaaleilla runkovaihtoehdoilla, kun puhutaan yli 60 metrin rakennuksista. Esimerkiksi Kalasataman torneissa nosturit on monesta kohtaa harustettu, jotta päästään riittävän korkealle. Kalasataman tornien paikallavalurunko mahdollistaa tämän, elementtirakenne ei välttämättä harustamista kestäisi, ” Veli-Pekka Virtanen toteaa.
”Puomi ei tietenkään saa milloinkaan saa osua työmaalla oleviin puomeihin tai rakennuksen runkoon. Vaikka torninosturit seisoisivat kiinteästi pakoillaan, voi työmaalla liikkua pumppuautoja ja mobiilinostureita, mikä tietää lisää puomeja ilmaan. Jos torninostureita on monta lähekkäin, lisää se aina riskejä, Terhi Haapamäki muistuttaa.
Kaikki mahdolliset aputoimet on otettava käyttöön, ja siinäkin paras apu löytyy suunnittelusta.
”Hyvässä suunnittelussa otetaan huomioon myös lähellä olevat tontit. Isoilla työmaissa on koko työmaan etu, että homma toimii hyvin. Aluerakentamisessa on monta muuttujaa, jos useampi yritys toimi samalla alueella, voidaan aloituksia yrittää myös porrastaa”, neuvoo Virtanen.
Kovat tuulet
Nosturialalla on huomattu viime vuosina, että tuuliolosuhteiden takia on yhä enemmän tilanteita, jolloin nostoja ei voi tehdä.
”Ilmasto-olosuhteiden muuttuessa pitää tuuli ottaa uudella tavalla huomioon nosturien käytössä. Pitää miettiä etukäteen esimerkiksi mitä vaakapuomisten nostureiden tuuliviiriasento tarkoittaa käytännössä, tai miten kova tuuli alkaa olla työmaalla jo ongelma. Samoin tuulenpuuskat pitää ottaa huomioon, ja monta muuta pienempää seikkaa, jotta nosturi saadaan mitoitettua tuuliolosuhteisiin kestäväksi”, luettelee Veli-Pekka Virtanen.
Isojen nosturivalmistajien toimesta on määritelty maakohtaiset tuulinormit, jolla määritellään nosturin vapaa seisontakorkeus. Suomessa vapaata seisontakorkeutta on jouduttu pudottamaan kymmenellä metrillä aiemmasta.
”Moni valmistaja ilmoittaa nosturinsa nurkkakuormat sen mukaan, että nosturi pääsee pyörimään tuulessa vapaasti. Jos työmaalla on esimerkiksi viisi nosturia, eikä mikään niistä mahdu pyörimään vapaasti, niin silloin voimien ohjearvotkaan eivät toteudu”, Virtanen jatkaa.
Suomessa ei tiettävästi ole nostureita kaatunut tuulen voimasta, mutta Ruotsista ja Norjasta tällaisia tapauksia tunnetaan. Nosturien käytönaikaset tuulirajat alkavat ylittyä 15 m/s kovassa tuulessa. Kuskilla on yleensä nosturissa tuulimittari , jonka avulla hän voi seurata tuulen käyttäytymistä.
Nosturia ei pitäisi laittaa väkisin tuulta vasten, vaan sen pitäisi pystyä pyörimään tuulen mukana. Eli päivän päätteeksi tulisi se jättää tuuliviiriasentoon.
Uutta tekniikka
Nosturin oma törmäyksenestojärjestelmä ja kielletyn alueen rajaus toimivat kuskin apuna, jotta onnettomuuksia ei pääsisi tapahtumaan. Osa uudesta tekniikasta on kokeiluvaiheessa ja haasteitakin vielä riittää.
Lambertsson on kokeillut törmäyksenestolaitteita kahdella työmaalla ja kokeiluja tullaan Haapamäen mukaan jatkamaan, kun laitteita saadaan asennettua koneisiin lisää. Samaan järjestelmään voidaan liittää myös mobiilinostureita tai vaikkapa betonipumppuautoja.
”Törmäyksenestojärjestelmät eivät keskustele keskenään, ellei kaikissa nostureissa ole käytössä sama järjestelmä. Eli jos aluerakentamisessa halutaan käyttää törmäyksenestojärjestelmää, tulee saman järjestelmän laite asentaa jokaiseen koneeseen. Kun törmäyksenesto haistelee vaaran se hidastaa nosturin toimintaa, mikä vaatii kuljettajalta totuttelua”, Haapamäki luettelee haasteita.
Kielletyn alueen rajaus on nosturikohtainen järjestelmä, joka on jo yleisesti käytössä. Näyttölaiteeseen voi määritellä alueen, jonka yli nosturilla ei saa ajaa. Esimerkiksi naapurissa oleva päiväkoti voi olla tällainen.
Ammattitaitoiset kuljettajat
”Hyvä kuski on rauhallinen henkilö, jolla hyvä syvyysnäkö, fysiikka ja peruskunto muutenkin reilassa. Hän osaa ennakoida ja on omatoiminen, vastuunsietokykyä vaaditaan myös”, kuvaa Terhi Haapamäki nostoturvallisuuden tärkeintä lenkkiä, eli kuskia.
Ne henkilöt, jotka päätyvät nosturikuskin ammattiin, myös jäävät siihen yleensä pidemmäksi aikaa.
”Kuskin ammatista jäädään paljon myös eläkkeelle. Toisessa päässä ovat ne, jotka suorittava tutkinnon, mutta eivät koskaan päädy alalle”, Haapamäki sanoo. Syitä tähän voi olla useita.
”Työmaat odottavat valmiita osaavia kuskeja, mikä voi aiheuttaa paineita vastavalmistuneille. Siksi työnantajalla pitäisi olla tuoreille kuskeille sellainen perehdytys, joka kannustaa ja tukee vähän kokematontakin ammattiin”, Terhi Haapamäki pohtii. Nuorilla kuskeilla on myös usein parempi tietämys ja osaaminen viimeisimmästä tekniikasta, siinäkin mielessä heidän osaamistaan kannattaa arvostaa.
Nosturin ajolupa vaatii nykyään tutkinnon suorittamista ja näyttöä osaamisesta.
”Mutta mitä sen jälkeen? Esimerkiksi Luffer-nostureita ei moni ole koskaan ajanut, vaikka tutkinto on tehtynä. Työantajan vastuulle jääkin huolehtia, että kuljettajien ammattitaito vastaa käytettävää kalustoa, vaatimuksia ja työmaan erityispiirteitä”, Haapamäki muistuttaa.
Vanhoille torninostureille tulee tehdä määräaikaistarkastus vuoden välein, alle 10-vuotiaiden tarkastusväli on kaksi vuotta. Jokaisen pystytyksen jälkeen tulee tehdä erillinen pystytystarkastus, ja uuden laitteen kohdalla käyttöönottotarkastus. Nostureille tehdään myös viikko- ja muita tarkastuksia valmistajien huolto-ohjelmien mukaisesti.
Kuvat: Lambertsson ja Jyrki Vesa
