Hartelan maanhankinnan ja asuntokehityksen johtaja Johanna Palosaaren blogiteksti on toisena sarjassa, jossa yritysjohdon edustajat pohtivat, mistä rakentuu turvallinen ja hyvinvoiva rakennusala. Kirjoitukset julkaistaan tällä palstalla noin kahden viikon välein.
Psykologinen turvallisuus tuntuu olevan nykyisin muotisanapari. Olen iloinen, että aihe korostuu tämän päivän työelämäkeskusteluissa. Se herättää kuitenkin usein myös hämmennystä. Mitä se tarkkaan ottaen tarkoittaa? Mitä pitäisi vastata, kun kysytään, koenko työskenteleväni psykologisesti turvallisessa ympäristössä ja miten itse voin edistää psykologista turvallisuutta?
Ajauduin pohtimaan psykologista turvallisuutta tehdessäni viime vuonna EMBA-opintojeni päättötyötä aiheesta Muutosvoimaa etsimässä! – Inhimillisyys ja tunteet muutoksen johtamisessa rakennusalalla. Psykologisen turvallisuuden avainsanoja ovat mielestäni ryhmä, arvostaminen, yhteenkuuluvuus ja uskallus.
Kun puhutaan psykologisesta turvallisuudesta, puhutaan ryhmistä ja ryhmän luomasta ilmapiiristä ja mahdollisuuksista. Luoko ryhmä jäsenilleen turvallisen tilan keskustella ja ilmaista itseään? Kun alkaa pohtimaan tätä, tulee mieleen, minkälaisia vaikutuksia psykologisella turvallisuudella on ihmisten työkykyyn ja motivaatioon – ja toisaalta myös fyysiseen turvallisuuteen.
Hyväksi koettu psykologinen turvallisuus on pohja monelle hyvälle asialle työelämässä. Psykologisen turvallisuuden puuttuminen voi sen sijaan pahimmillaan johtaa ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunteisiin tai siihen, että vaikeita asioita ei uskalleta nostaa työyhteisössä esiin. Esimerkiksi työturvallisuuspuutteisiin puuttuminen edellyttää, että kaikki työyhteisön jäsenet uskaltavat ottaa huomionsa puheeksi.
Avoimuutta ilman pelkoa
Amy Edmondson, psykologisen turvallisuuden tutkimuksen uranuurtaja, on kuvaillut ajatuksia psykologisesta turvallisuudesta seuraavasti: Psykologinen turvallisuus on tunne siitä, että ryhmässä on turvallista toimia ja ilmaista itseänsä, ilman nolatuksi tulemisen tai väheksymisen riskiä. Sen sijaan avoimuus on sallittua ja sitä myös odotetaan turvallisen yhteisön jäseniltä. Psykologisesti turvallisessa työpaikassa ihmiset kokevat voivansa puhua avoimesti, esittää ideoita ja kysyä kysymyksiä. Siellä koetaan arvostusta eikä kenenkään kyvykkyyttä kyseenalaisteta.
Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että psykologinen turvallisuus nostaa motivaatiota, työhyvinvointia, sitoutumista työhön, suoriutumista, työtyytyväisyyttä sekä yhteistyötä ja oppimista. Organisaation kyky viedä läpi muutoksia kasvaa. Kun ihmiset kokevat olevansa turvassa, he pystyvät ilmaisemaan avoimesti mielipiteitään ja tunteitaan, innovoimaan ja ideoimaan ilman nolaamisen tai epäonnistumisen pelkoa.
Mitä minä voin tehdä?
Palataan kysymykseen, miten voin itse edistää psykologista turvallisuutta. On mielenkiintoista asettautua tarkkailijan asemaan erilaisissa ryhmissä, joihin kuuluu ja pohtia, onko ryhmä tai ryhmät turvallisia ympäristöjä jäsenilleen:
- Osallistuvatko kaikki keskusteluun?
- Miten ihmiset kommentoivat toistensa näkemyksiä tai kysymyksiä?
- Keskustellaanko asioista avoimesti?
- Arvostetaanko jokaista ryhmän jäsentä?
- Hyödynnetäänkö toisten osaamista?
- Pyydetäänkö apua?
- Annetaanko palautetta?
Tarkkailijan roolissa pystyy lisäämään omaa tietoisuuttaan ryhmän toiminnasta ja myös arvioimaan itseään ryhmän jäsenenä. Kun tekee havaintoja, pystyy näkemään, tulisiko joidenkin asioiden muuttua, jotta joukko ihmisiä tuntisi olonsa turvallisemmaksi ja muuttuisi ryhmänä vahvemmaksi. Samalla oppii myös paremmin ymmärtämään, miksi joku toimii jossain tilanteessa tietyllä tavalla.
Aktiivinen tietoisuuden lisääminen ja havainnointi ovat hyviä apukeinoja psykologisen turvallisuuden kehittämisessä, sillä niiden avulla jokainen meistä voi itse alkaa tietoisesti toimia ryhmässä tavalla, joka edesauttaa vastaamaan yllä esitettyihin kysymyksiin KYLLÄ. Itse ajattelen myös vahvasti, että ”hyvä kiertää”: Kun joku muuttaa kommunikointiaan, vaikutukset heijastuvat pikkuhiljaa muihinkin.
Avuksi muutosten myllerryksessä
Maailma ympärillämme on viime vuosina myllertänyt, ja meidän toimialallamme myllerrys on parhaillaankin erittäin voimakasta. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan – sitä on vaikea ennustaa. Meidän on kuitenkin hyvä varautua jatkuvasti muuttuvaan tulevaisuuteen sen sijaan että odottaisimme paluuta johonkin stabiiliin tilaan.
Kun muutoksia tapahtuu ja toimintatapoja uudistetaan, me kaikki olemme siinä mukana. Näen, että ryhmillä ja niiden toiminnalla – tai toimimattomuudella – on vahva yhteys muutoskyvykkyyteen ja sen kasvattamiseen. Muutos herättää aina tunteita, ja tunteet ovat erilaisia ja yksilöllisiä.
On tärkeää pystyä käsittelemään erilaisia tunteita, ja jotta niitä voidaan käsitellä, tulee tunteista uskaltaa puhua ääneen. Psykologinen turvallisuus kytkeytyy vahvasti tähän ääneen puhumiseen. Jokaisen tulee uskaltaa puhua tunteistaan ja kertoa oma näkökantansa asioihin ilman pelkoa nolatuksi tai väheksytyksi tulemisesta. Arvostetaan ja kuunnellaan toinen toisiamme!
P.S. Kiinnostaako sinua lukea aiheesta lisää? Voin lämpimästi suositella tekstissänikin lainattua Edmondsonin kirjaa The Fearless Organisation tai suomalaisena vaihtoehtona Nina Rinteen kirjaa Rohkea organisaatio. Ja tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan suositukset nousevat vilpittömästä innostuksesta aiheeseen ja hyvistä lukukokemuksista.
Lähteet: Edmondson, A. 2019. The Fearless Organisation. USA
Haaste jatkuu
RT:n turvallisuusryhmä päätyi haastamaan rakennusalan johtotehtävissä toimivia henkilöitä kertomaan oman näkemyksensä ja kokemuksensa siitä, miksi turvallisuutta on johdettava, millaisin keinoin, ja mitä hyvää se tuo mukanaan. Haasteen kautta halutaan viestiä koko rakennusalalle, että hyvä johtaminen on ratkaisevassa asemassa työturvallisuuden ja -hyvinvoinnin edistämisessä.
Haasteeseen toisena tarttui Hartelan maanhankinnan ja asuntokehityksen johtaja Johanna Palosaari, joka haastaa seuraavana Constin mukaan.
Aiemmat blogikirjoitukset:
Ensimmäinen haaste: Bonava Suomi Oy:n toimitusjohtaja Riku Patokoski
Kirjoita kommentti