Investointiohjelman tavoitteet ovat kunnianhimoiset, mutta ison vastakohdan esitettyyn kunnianhimon tasoon muodostaa käytettävissä oleva sitomattoman rahoituksen puute.
Investointiohjelman tilannekuva on sinänsä realistinen, koska siinä todetaan, että ”liikenneverkon strategisessa tilannekuvassa on esitetty valtion väyläverkolle enemmän tarpeita kuin mihin investointiohjelman rahoitustasolla ja ajanjaksolla voidaan vastata.” Rahoituksen puutteen vuoksi ohjelma ei vastaa sille asetettuihin tavoitteisiin.
Muuttuneessa toimintaympäristössä olisi syytä huomata, että pääteiden lisäksi, useita esitettyjä tavoitteita voidaan tukea myös käynnistämällä hankkeita vähäliikenteisellä ja jopa soratieverkolla.
Investointiohjelma perustuu tietoon ja strategiseen kuvaan. Tämä on hyvä asia. Pääosa suomalaisesta infrasta alkaa lähestyä eläkeikää. Esimerkiksi tiestön pintakunnon seuraamisen lisäksi olisi tarpeen aloittaa uudelleen myös teiden rakenteellisen kunnon seuranta.
Rakenteen ongelmat heijastuvat kyllä pintakuntoon viiveellä, mutta pinnan alla olevien rakenteiden kunto olisi syytä pikimmiten kartoittaa kantavuusmittauksilla. Vuoden 2030 tienoilla on syytä varautua korjausvelan rajuun nousemiseen. Väylien rakenteellisen kunnon parantaminen edellyttää jatkossa huomattavaa lisäystä parantamiseen käytettävään rahoitukseen.
Investointiohjelmassa pitäisi kunnianhimoisesti tavoitella TEN-T ydinverkolla olevien maanteiden saattamista nelikaistaiseksi ja moottoriliikennetietasoiseksi ja rautateiden saattamista kaksiraiteisiksi, vaikka uusi asetus sallisikin poikkeuksia näihin.
Elinkeinoelämän järjestöt ovat parhaillaan valmistelemassa tieverkon kunnossapidon visiota. Työ julkistetaan INFRAn ammattipäivillä 13.3.2024 ja sen tulokset tarjotaan myös Liikenne12 työn käyttöön.
