Joensuun HS-Kiinteistösaneeraus Oy:n toimitusjohtaja Tommi Heikkinen oli vastannut myöntävästi Jonathan Carlen pyyntöön ottaa yritykseensä työharjoitteluun kaksi ranskalaista nuorta, ennakkoluulottomasti, kielimuurista huolimatta. Kuusitoistavuotiaat Arthur ja Jules opiskelevat betonirakentamista. HS-Kiinteistösaneeraus Oy osoittautui heille hyväksi harjoittelupaikaksi.
Kuva: Jonathan Carlen valmistama maketti
Nuoret pääsivät konkreettisesti tekemään opintoihinsa liittyviä työtehtäviä ja samalla tutustumaan suomalaiseen rakentamiseen. Vastavuoroisesti suomalaisille tarjoutui näköalapaikka maailman rakennusalan työtapoihin.
Rakentaminen on elämäntapa
Heti Suomeen tultuaan Arthur ja Jules alkoivat tehdä pikkutarkkoja havaintoja suomalaisesta rakennetusta ympäristöstä. Mitä betonirakenteet, elementtien ja tiilimuurausten saumat ja kohdistukset sekä yksityiskohdat kertoivatkaan niiden tekijöistä?
Ranskassa rakentajat omistautuvat intohimoisesti valitsemaansa rakennusmateriaaliin opintojensa alkutaipaleelta lähtien. Ranskassa tehdään kokonaisuuksia ja ne liittyvät rakennusmateriaaliin, johon opiskelija on tulevaisuuden ammatissaan halunnut syventyä, materiaalin hallintaan ja perinpohjaiseen materiaalitietämykseen. Ranskassa rakentaminen on elämäntapa.
Ranskassa ammattiylpeyden siemen juurtuu jo kouluaikana
Työharjoittelujaksonsa päätyttyä Arthur ja Jules palasivat Ranskaan. He olivat pyrkineet Compagnons Maçons Des Devoirsin oppisopimusohjelmaan ja toivoivat pääsevänsä opiskelemaan saman kaltaiseen ammattikiltaan, jonka Jonathan oli läpikäynyt.
Kuva: Les Compagnons du Tour de France vuodelta 1955
Les Compagnons du Tour de France on ranskalainen oppisopimuskoulutusta tarjoava käsityöläisten järjestö. Sen juuret ulottuvat keskiajalle, jolloin Ranskassa tehtiin paljon kirkkoja ja linnoja, rakentajinaan Compagnon-järjestön ensimmäinen ammattiryhmä, kivenhakkaajat. Nykyisin järjestöön kuuluu yli 30 eri ammattikuntaa, joukossa muun muassa puuseppien, muurareiden, katontekijöiden, putkimiesten, rappaajien ja sähköasentajien ammattikillat.
Ranskalaisnuoret Arthur ja Jules läpäisivät tiukat Compagnonin pääsyvaatimukset. Nyt heillä on edessään noin kuuden vuoden rupeama perinteikkäässä koulutusohjelmassa.
Compagnoniin kuuluu kiertue ympäri Ranskaa ja sen aikana tapahtuva, oppisopimuskoulutus ansioituneiden mestareiden ohjauksessa.
Kiertueen aikana nuoret opiskelijat matkustavat ympäri maata majoittuen puolen vuoden tai vuoden ajaksi compagnon-taloon ja käyvät töissä paikallisessa yrityksessä. Jakson jälkeen he vaihtavat paikkakuntaa, työpaikkaa sekä majataloa, joita Ranskassa on yli 80. Ne ovat erikokoisia. Pienimpiin mahtuu majoittumaan muutama opiskelija, suurempiin yli sata henkilöä.
Compagnonin mentorointiverkostossa nuoret oppivat ammatin teoriatunneilla ja käytännön harjoituksilla. Näiden ohessa he kehittävät luonnettaan matkustamalla, työskentelemällä, valmistamalla puisia pienosmalleja sekä osallistumalla yhteisön tilaisuuksiin ja seremonioihin.
Päivät venyvät pitkiksi. Varsinaisen työpäivän päätteeksi compagnon-opiskelijat ja mentorit kokoontuvat yhteiselle illalliselle. Sen jälkeen alkaa teoriaopetus, jota jatkuu aina iltakymmeneen. Loppuillan aikaan, pikkutunneille saakka, opiskelija suunnittelee ja valmistaa omaa makettiaan, pikkutarkkaa pienoismallia. Lauantainakin käydään koulua.
Ammattiylpeys saa kipinänsä jo koulussa.
Hyville tekijöille on aina töitä
Jonathan Carle, joka itse valmistui Compagnons Charpentiers Des Devoirsin opinnoista neljässä vuodessa ja jäi vielä kahdeksi vuodeksi järjestön opetustehtäviin, tietää, että hyvillä tekijöillä on aina kysyntää. Heitä kutsutaan vaativiin tehtäviin.
Kuva: Les Compagnons du Tour de Francen valmistuneita vuodelta 2013
Jonathan mainitsee, että muun muassa Pariisin Notre-Damen katedraalin palon jälkeisen korjausrakennusurakan saivat compagnons-puusepät.
Myös Eiffel-tornin rakennustöihin liittyy puurakentajien ammattikilta yllättävällä juonenkäänteellä: ”Pariisin maailmannäyttelyn alla Ranskassa rakennettiin paljon metallista, jopa niin, että puurakentajien ammattikunnan pelättiin katoavan kokonaan. Puurakentajat halusivat osoittaa, ettei materiaalin vaihto ole heille ongelma. Niinpä compagnons-puurakentajat olivat mukana Eiffel-tornin rakentamisessa.”
Jonathan vetää omaa yritystään kunnioittaen compagnonin arvoja. Laatu ja vastuu tekemisestä ovat tärkeällä sijalla.
”Kokoonnumme usein yhteisiin tilaisuuksiin käymään läpi valmistuneita töitämme. Hyvässä hengessä”, hän naurahtaa.
”Tarkastelemme kuvia toteutuneista töistä ja asetamme tulevia tavoitteita. Pohdimme, missä voisimme parantaa, tai sitä, voitaisiinko jokin määrätty työvaihe tehdä ensi kerralla toisin.”
Jonathan myöntää, että hänen yrityksessään, jossa työskentelee sekä suomalaisia että ranskalaisia, ovat juuri suomalaiset niitä, jotka tulevat aluksi hämmentyneiksi menettelytavasta. Pienen totuttelun jälkeen he ymmärtävät aiheen tärkeyden.
”Meidän firmassa jokainen on ylpeä siitä, mitä tekee ja haluaa jatkuvasti kehittyä omassa tekemisessään.”
Ammattiylpeys on vastuun ottamista
Joensuun HS-Kiinteistösaneeraus Oy:n toimitusjohtaja Tommi Heikkinen kaipaa suomalaiseen rakennuskulttuuriin ja rakennusalan koulutukseen jotain vähän vastaavanlaista asennetta, jota Ranskassa on harjoitettu satojen vuosien ajan.
”Ei ole hyvä, että väkisin koulutetaan ketään rakennusalan työntekijäksi”, Heikkinen toteaa. ”Silloin kun opiskelija itse ottaa vastuun opiskelustaan, se mahdollistaa oppimisen sekä ammattiylpeyden tekemiseen.”
”Ammattiylpeyden täytyy löytyä henkilöstä itsestään”, Heikkinen pohtii.
”Pitäisikö meidän Suomeenkin saada pitkän uran rakennuksella tehneitä opettajia?”, Heikkinen kysyy. ”He saisivat herätettyä opiskelijoiden kunnioituksen osaamisellaan ja käytännön käden taidoillaan.”
Samoilla linjoilla Tommin kanssa on Joensuun HS-Kiinteistösaneeraus Oy:n työnjohtaja Emppu, joka ennen insinööriopintojaan oli suorittanut talonrakentajan peruskoulutuslinjan lukion ohessa, kaksoistutkintomuodossa sekä viettänyt opiskeluaikanaan kaksi kesälomaa rakennustöissä.
”Jos opiskelija ei ole itseohjautuva, on opiskelu vaarassa jäädä puolitiehen”, Emppu toteaa. Hän tunnustaa nähneensä, että moni on ammattikoulussa pikemminkin etsimässä paikkaa omassa työelämässään ja ehkä kokeilemassa rajojaan.
Asiat realisoituvat työpaikalla. Siellä henkilöt saavat työt tehtäväkseen heidän kykyjensä mukaisesti.
Laadukkaasti toteutetussa hankkeessa on aina ripaus ammattiylpeyttä
Ranskassa rakennustyöt suoritetaan tiimeissä hankkeen alusta sen loppuun, suunnittelusta rakentamiseen.
”Suomalainen rakentaminen puolestaan perustuu siihen, että suunnittelijat määrittävät pitkälle toteutustavan ja työnjohtajat vievät valmiiksi mietityn toteutustavan työntekijöille ja he tekevät työtään itsenäisesti. Toteuttavalla urakoitsijalla ei ole juuri kovin suurta vaikutusvaltaa siihen, kuinka työt tehdään”, Tommi Heikkinen sanoo. ”Jos suunnitelmista poiketaan, lankeaa urakoitsijalle aika suuret vastuut”, hän painottaa.
Työnjohtajat ovat miettineet työtehtävät suunnittelijoiden valintojen perusteella etukäteen. Työntekijälle annetaan valmis paketti ja esitetään, kuinka työ on ajateltu tehtävän. Ehkä siinä vaiheessa kuunnellaan ajatuksia työntekijältäkin.”
Joensuun HS-Kiinteistösaneeraus Oy:n toimitusjohtaja Tommi Heikkinen uskoo silti, että hyvin organisoidussa ja laadukkaasti toteutetussa suomalaisessa hankkeessa on aina ripaus ammattiylpeyttä.
HS-Kiinteistösaneerauksessa kyllä käsitellään hankkeista kerättyä asiakaspalautetta ja välitetään saatua tietoa työntekijöille, mutta Tommi olisi valmis tuomaan työmailleen myös ranskalaisen tavan pysähtyä välillä arvioimaan rakentamista paikan päällä työntekijöiden kesken.
”Ammattiylpeys on vastuun ottamista. Otat itse vastuun omasta tekemisestäsi”, Tommi Heikkinen summaa.
Teksti: Heikki Luukkonen
Tämä juttu on jatkoa Talonrakennusteollisuuden Itä-Suomen uutiskirjeessä 3/2022 ilmestyneelle artikkelille Suomalaista ammattiylpeyttä etsimässä.
