Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualuejohtaja Markku Rautio, 47, kuuluu niihin työelämän onnekkaisiin ja onnellisiin, jotka ovat päässeet mieluisaan kutsumustehtävään.
Hänen mukaansa ei tarvitse miettiä edes räntäsateisina pimeinä aamuina, miksi lähtee töihin, vaikka matkaa kotoa Iisalmesta Kuopioon on satakunta kilometriä.
– Työni on motivoivaa ja palkitsevaa, vaikkei siinä koskaan tule täysin valmista ja joudun tekemisiin monenlaisten ikävien asioiden, joskus menehtymistapaustenkin kanssa. Toisaalta tulee hyviä fiiliksiä ja auttamisen kokemuksia, kun työturvallisuus on kohentunut vuosien mittaan esimerkiksi rakennusalalla ja epäkohtiin puuttumiset opastuksineen johtavat työolojen paranemiseen. Savottaa riittää työsuojelussa varmasti eläkeikään asti.
Raution urapolku nykyasemaan alkoi 2009, kun hänet valittiin työsuojelutarkastajaksi silloiseen Itä-Suomen työsuojelupiiriin, joka yhdistyi valtion aluehallintovirastoon. Johtajanimitys tuli 2015.
– Virkamiesurani ei ollut itsestäänselvyys, vaikka isäni teki pitkän työuran Kiuruveden kaupunginjohtajana. Konetekniikan diplomi-insinööriksi valmistuttuani työskentelin teollisuudessa, muun muassa Haapajärven Kome Oy:ssä ja Vieremällä Ponsse Oy:ssä. Kun vuonna 2009 jouduin lomautetuksi, hain Itä-Suomen työsuojelupiiriin teollisuuden ja koneturvallisuuden tarkastajaksi, kertoo Rautio.
Työsuojelu ja -turvallisuus ovat kiinnostaneet häntä nuoruudesta lähtien, joten loikka teollisuudesta virkamiesuralle työsuojelutehtäviin ei ollut hyppy tuntemattomaan.
– Olin jo varusmiehenä Pohjois-Karjalan prikaatin työsuojeluvaltuutettu. Opiskelussa ja teollisuuden palveluksessa työsuojeluasiat kuten koneturvallisuus kiinnostivat ja osin ne kuuluivat työtehtäviinikin.
Työturvallisuus on kohentunut rakennustyömailla
Markku Raution vastuualue tekee työsuojelu- ja -turvallisuustarkastuksia kaikille toimialoille Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Rakennusala on hänen mukaansa edelleen työturvallisuusasioissa haasteellisempia niin talon- kuin infrarakentamisessa, vaikka kohennusta on tapahtunut tuntuvasti vuosituhannen alusta etenkin järjestäytyneissä yrityksissä.
Silti rakennustyömailla sattui viime vuoden tilastojen mukaan hieman yli 13 000 työtapaturmaa koko maassa ja Itä-Suomessa reilut 2 000, mikä on suhteellisesti enemmän kuin muualla. Tapaturmien määrä laski Suomessa edellisvuodesta noin prosentin, mutta tapaturmataajuus työtuntia kohti nousi. Puolet turmista aiheutui terävästä esineestä, kaatumisesta tai putoamisesta.
– Työtapaturmat ovat vähentyneet ja niiden vakavuusaste lieventynyt esimerkiksi henkilösuojainten käytön tehostuttua. Valistus ei ole mennyt hukkaan, sillä useimmissa rakennusalan yrityksissä kiinnitetään turvallisuusasioihin enemmin huomiota ja henkilöstön asenteet ovat parantuneet.
– Rakennusteollisuus Itä-Suomen piirin työturvallisuuskilpailullakin on osuutta positiiviseen kehitykseen. Edistystä kuvaa, että kilpailun pisteytyskriteerejä on pitänyt tiukentaa, jotta eroja syntyisi parhaiden yritysten ja työmaiden kesken, muistuttaa Rautio.
Toisaalta hänen mukaansa erot heikkojen ja hyvien yritysten kesken ovat jopa kasvaneet. Eroja syntyy myös työmaiden luonteesta. Purku- ja peruskorjaustyömaat ovat vaativampia työsuojelukohteita kuin uudisrakentaminen. Suuremmilla ja pitkäkestoisemmilla työmailla työturvallisuusasiat ovat usein paremmassa kunnossa kuin pienillä, koska niissä turvallisuudesta huolehtiminen on organisoitu ja resursoitu paremmin. Rakennustyömailla sattuu paljon onnettomuuksia muillekin kuin varsinaisille rakentajille. Se on varteenotettava haaste työmaista vastaaville.
– Joillakin rakennustyömailla rikotaan ja kierretään työsuojelumääräyksiä jopa räikeästi. On pelättävissä, että kilpailun kiristyessä ja taloustaantuman pahentuessa tilanne yhä heikkenee. Haasteeksi on noussut rakennusalallakin ns. kevytyrittäjyys ja muut uudet työmuodot kuten pätkätyöt sekä vuokratyövoima perinteisten yksityisten ammatinharjoittajien lisäksi. Niissä työsuhteet ovat usein lyhyitä ja työntekijän sekä -antajan roolit hämärtyvät – ja sitä myötä työsuojeluvastuutkin. Myös erilaiset konsultit voivat hämärtää vastuukysymyksiä. Viime kädessä työturvallisuudesta on vastuussa työn teettäjä eli rakentamisessa pääurakoitsija, mutta rakennuttajakaan ei ole siitä irrallaan, tähdentää Rautio.
Hän korostaa, ettei ole niin pientä työmaata, jota työsuojelutarkastaja ei voisi tarkastaa.
Rikkomusten seurauksissa liikaa viivettä
Rakennusliitto kiinnitti toukokuun lopussa huomiota, että työturvallisuusrikoksia ja -rikkeitä ei ole sanktioitu tarpeeksi ja lainsäädännössäkin voi olla puutteita. Markku Raution mukaan työsuojelulainsäädäntö on kehittynyt rakennusalalla ja on melko hyvin ajan tasalla. Ongelmia on ennemminkin rikkomusten hitaassa etenemisessä tutkintaan ja oikeuskäsittelyyn.
– Aluehallintoviranomaiset tekevät Suomessa yli 20 000 työpaikkatarkastusta vuosittain. Niistä noin 500 johtaa rikosilmoitukseen poliisille. Voi mennä reilusti toista vuotta ennenkuin vireille nostettu asia on edennyt poliisin tutkintaan ja syytteeseen, saati tuomioon. Juttuja on vanhentunutkin. Näin ei saa olla ja lisää voimavaroja tulisi saada esitutkintaviranomaisille.
– Työsuojeluvalvonnan voimavarat aluehallintovirastossa ovat kohtalaiset ja osaaminen hyvää. Meillä on kokenut ja työhönsä hyvin motivoitunut henkilöstö.
Rautio toivoo, että nuoria opastettaisiin työturvallisuusasioihin kunnolla opiskeluvaiheessa ammattiopistoissa ja -korkeakouluissa sekä perehdytyksissä ja harjoitteluissa työmailla. Nuoremmat ovatkin motivoituneempia työturvallisuuteen, esimerkiksi suojainten käyttöön kuin ns. vanhan liiton miehet.
Markku Rautio nostaa rakennusalan työturvallisuuden parantamisen TOP3-listalle seuraavat asiat:
- Putoamis- ja kaatumisonnettomuuksia pitää eliminoida paremmin – myös matalissa korkeuksissa työskennellessä. Metrin korkeudeltakin pudotessa voi tulla sairaalareissu ja jopa työkyvyttömyys.
- Viiltohaavoja saattuu vieläkin liikaa. Ne ovat vältettävissä työn suunnittelulla, turvavarusteilla ja huolellisuudella.
- Pidempiaikaisia altistuksia esimerkiksi pölyille, melulle ja kemikaaleille pitää torjua tehokkaammin. Niiden haittavaikutukset ilmenevät yleensä aikaa myöten, usein dramaattisesti.
– Lisäksi rakennusalallakin olisi kiinnitettävä huomiota enemmän henkiseen työsuojeluun. Fyysiset työympäristöhaasteet tunnistetaan kohtuullisesti ja niitä valvotaan, mutta psykososiaalisia haasteita kuten uupumista, kuormittumista ja stressiä on vaikeampi ennakolta torjua, korostaa Rautio.
Urheilua, mökkeilyä ja kunnallisia luottamustehtäviä vapaa-aikoina
Vapaa-aikaansa Markku Rautio on viettänyt monet vuodet poikiensa jääkiekko- ja jalkapalloharrastuksissa valmentajana, huoltajana ja joukkueenjohtajana. Itsekin hän pelasi kotikunnassaan Kiuruvedellä jääkiekkoa ja ui kilpaa.
Rautio on yhä niin urheilullisen oloinen, että on helppo uskoa monipuolisen kuntoilun kuuluvan hänen harrastuksiinsa mökkeilyn ohessa.
– Pyöräily ja maastohiihto talvisin maistuvat. Myös Pielaveden Koivujärvellä kuluu vapaa-aika mukavasti luonnonhelmassa mökkeillessä. Pientä nikkarointiakin teen mökillä ja Iisalmen omakotitalossa, kertoo Rautio. Tapaturmia ei hänelle ole remonttiaskareissa sattunut, kuinkas muuten.
Osa vapaa-ajasta menee Iisalmen kaupungin luottamustehtävissä, aiemmin rakennuslautakunnassa ja nykyisin teknisessä lautakunnassa. Sielläkin Rautio pääsee nostamaan esille työsuojelua ja vastuullisuutta esimerkiksi urakkatarjousten laadinnassa ja käsittelyssä.
– Katsomme tarkasti, että hyväksyttävissä tarjouksissa työturvallisuusasiat ja yhteiskunnalliset vastuut kuten verot sekä muut lain vaatimukset ovat kunnossa. Rakennuttajien on kaikkialla syytä olla tiukkana näissä asioissa, jotta rakentamisen arvoketju ei petä yläpäässäkään.
Teksti ja kuvat: Ilpo Lommi
