Perinteisesti kuntien maapolitiikka on keskittynyt siihen, että hankitaan maata laita-alueilta tulevia laajentumistarpeita silmällä pitäen. Sen sijaan, että haetaan lisää hehtaareja uudisalueista, niin järkevämpää olisi tuottaa lisää kerrosneliöitä jo olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen. Kasvun suuntaaminen sisäänpäin tuo mukanaan monia hyötyjä, jotka kertautuvat siellä, missä kasvua on paljon.
Ensinnäkin palvelut ja infrastruktuuri, jotka alueella jo sijaitsevat, tulevat tehokkaampaan ja laajempaan käyttöön. Todennäköistä on myös, että palvelut monipuolistuvat, kun niiden käyttäjäpotentiaali kasvaa.
Selvityksissä on myös havaittu, että täydennysrakentamisesta syntyy kunnalle huomattavasti pienemmät kustannukset uudisalueisiin verrattuna. On kuntataloudellisestikin perusteltua muuttaa maapolitiikan suunta uudismaan varaamisesta kaupunkirakenteen jalostamiseen.
Hiilijalanjälki pienenee viidenneksellä
Raklin vähähiilisyystiekartan esimerkkilaskelmien mukaan rakentaminen olemassa olevan kaupunkirakenteen sisään aiheuttaa 20 prosenttia vähemmän hiilijalanjälkeä kuin rakentaminen uusille asuinalueille. Vähähiilisyyden ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi maata ja metsää ei ole tuhlattavaksi, vaikka ilmasta katsottuna toisinkin voisi ajatella.
Kun uutta rakennetaan ja vanhaa kehitetään olemassa olevan kaupunkirakenteen sisällä, mukana on monia toimijoita ja erilaisia maanomistussuhteita. Parhaimmillaan hankkeita viedään eteenpäin aktiivisella yhteistyöllä toimijoiden kesken. Keinovalikoima tulisi muodostaa yhteisestä näkemyksestä alueen ja kohteen kehittämistarpeista ja antaa toteuttajalle mahdollisuus valita tarkemmat ratkaisut sen sijaan, että kunta määrää niistä ennakkoon.
Bonusta voisi pohtia maapolitiikan välineenä
Esimerkiksi Kanadan Vancouverissa on käytössä density bonus, jossa rakennuttajalle voidaan myöntää maankäytön suunnitelmassa osoitetun rakennusoikeuden päälle lisäoikeutta, mikäli sillä saadaan parannettua alueen palveluita, ympäristön laatua ja viihtyisyyttä. Termi ”bonus” viittaa kansalaisille tarjoutuviin parempiin hyödykkeisiin. Kaupunki raportoi kansalaisille säännöllisesti density bonuksella aikaansaadusta arvonlisäyksestä.
Tarkoituksena ei ole, että lisärakennusoikeus korvaisi kaupungin velvollisuutta huolehtia yhdyskunnan kehittämisestä, vaan lisäisi palveluita jo nykyisten rinnalle, kuten päiväkoteja, puistoparannuksia, ympäristötaidetta, rakennussuojelua ja liikkumisen palveluita. Näin myös maankäyttömaksu kohdentuisi alueen kehittämiseen eikä kaupungin yleiseen kassaan. Suomessakin voisi vakavasti pohtia tämän kaltaista bonusjärjestelmää osana maapolitiikan välineitä.
Hankkeiden toteutuksen varmistamiseksi olisikin oltava nykyistä kannustavampia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömalleja. Kansanedustajilla on uudella hallituskaudella tähän erinomainen mahdollisuus, sillä hallitusohjelmassa on tunnistettu tarve maankäyttösopimuksiin liittyvän lainsäädännön selkeyttämiselle.
Täydennysrakentamisessa suuret haasteet
Kaavoituksen ja maapolitiikan lainsäädäntöön on löydettävissä hedelmällisiä ratkaisuja, joilla yhteistyön menettelyt saadaan tunnistetuiksi ja läpinäkyviksi. Viime kädessä pallo on kunnilla.
Tämä käy ilmi esimerkiksi teettämästämme kyselystä suurimpien kaupunkien elinkeinoasioista vastaaville viranhaltijoille ja johtaville politiikoille, joiden mukaan elinvoiman näkökulmasta yksi suurimpia haasteita rakentamisessa ovat täydennysrakentamisen esteet sekä hidasteet. Työkalupakissa olisi kuitenkin vielä välineitä. Joissain kaupungeissa nimittäin koetaan, ettei ilmapiiri ole vielä tarpeeksi vastaanottavainen aktiiviseen ulkopuolisen kaavoitustyövoiman käyttöön.
Jotta kaupunkien maankäytöllinen potentiaali saadaan viisaasti hyödynnettyä, on maapolitiikkaan tuotava rohkeasti uusia hyviä toteutustapoja. Kiinteistö- ja rakentamisala on valmis jatkamaan elinvoimavälineiden kehittämistä kuntien ja lainsäätäjien kanssa.
Kimmo Kurunmäki
Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry
Anu Kärkkäinen
Rakennusteollisuus RT
Kirjoita kommentti