Euroopan unionin kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmässä – taksonomiassa – valjastetaan ensi kertaa yritysten liiketoiminnan rahoitus vauhdittamaan päästövähennystavoitteiden toimeenpanoa. Kunnianhimoisena tavoitteena on luoda mekanismi, jolla rahan saatavuus tai rahan hinta sidotaan siihen, miten ilmastomyönteisestä investointikohteesta on kyse.
Taksonomia-asetus tuli voimaan heinäkuussa 2020. Sitä täydentävät delegoidut asetukset ovat nyt kokonaisuudessaan voimassa. EU-taksonomia on oikeudellinen luokitusjärjestelmä, joka listaa ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimia. Se on samalla koko Euroopan rahoitusjärjestelmää mullistava muutos, jossa yritysten rahoitus ja ilmastotavoitteiden toimeenpano kytketään yhteen.
Kiinteistö- ja rakentamissektori on noteerattu energiatuotannon, liikenteen ja primääristen raaka-aineiden tuotannon (varsinkin teräs ja sementti) ohella kasvihuonekaasupäästöjen näkökulmasta merkittäväksi taksonomian piirissä olevaksi toimialaksi. Kira-sektorin taksonomian mukaisuuden kriteereissä painottuvat etenkin energiatehokkuus ja vähähiilisyys. Lisäksi kiertotalous jätteiden määrän vähentämisen, uusiomateriaalien hyödyntämisen sekä elinkaaren pidentämisen näkökulmasta on merkittävässä asemassa. Uutena varteenotettavana vaatimuksena esitetään kriteerejä luonnon monimuotoisuudelle.
Jatkossa yrityksiä velvoitetaan tuottamaan taloudellisen tilinpäätöksen rinnalla eräänlaista ympäristökirjanpitoa, jonka avulla ne kertovat toimintansa vaikutuksista muun muassa ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Hankkeen rahoitettavuus ei siis jatkossa riipu pelkästään taloudellisista tunnusluvuista, vaan sijoittajien huomiota halutaan kiinnittää enemmän myös kestävyyteen liittyviin riskeihin.
Vaikutusten raportoinnin perusteella rahoittajat ja sijoittajat voivat vertailla eri sijoituskohteiden vihreää siirtymää tukevia ympäristövaikutuksia ja vastuullisuutta. Tässä yritysten kestävyysraportoinnin direktiivi, CSRD, linkittyy oleellisesti EU-taksonomian delegoituihin asetuksiin, joissa teknisillä kriteereillä määritetään raportoinnin tunnuslukuja.
Ympäristötavoitteet ja -kriteerit pohjana kestävyyden arvioinneille
Taksonomiassa arvioidaan taloudellisen toiminnan ympäristövaikutuksia kuuden eri ympäristötavoitteen näkökulmasta. Nämä ovat
- ilmastonmuutoksen hillintä,
- ilmastonmuutokseen sopeutuminen,
- vesivarojen ja merten tarjoamien luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu,
- siirtyminen kiertotalouteen,
- ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen sekä
- luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen.
Jotta taloudellinen toiminta olisi kestävää, sen tulee edistää merkittävästi vähintään yhtä ympäristötavoitetta. Lisäksi kyseinen toiminta ei saa haitata mitään muuta edellä mainituista ympäristötavoitteista. Merkittävän haitan välttämisen periaatetta kuvataan termillä ”Do-No-Significant-Harm” (DNSH).
Taksonomian toteuttavat delegoidut asetukset sisältävät tarkat kriteerit edellä mainittujen ympäristötavoitteiden edistämisen arvioimiseksi. Niiden soveltaminen jalkautetaan kaksivaiheisesti. Ensimmäisen delegoidun asetuksen, ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen tekniset arviointikriteerit, soveltaminen alkoi vuoden 2022 alusta taksonomiakelpoisuuden arvioinnilla, eli kuinka paljon liiketoiminnasta osuu taksonomian soveltamisalaan, esimerkiksi uudisrakentamiseen.
Vuoden 2023 alusta on arvioitu taksonomian mukaisuutta, eli kuinka kriteerien vaatimuksia voidaan täyttää. Toinen, ympäristöä koskeva delegoitu asetus neljän muun ympäristötavoitteen teknisistä kriteereistä julkaistiin marraskuussa 2023, ja sen soveltaminen käynnistyy vuoden 2024 alusta kaksivaiheisesti ensimmäisen delegoidun asetuksen tavoin.
Ympäristötavoitteiden ja niihin liittyvien kriteerien lisäksi taksonomia sisältää yhteiskuntavastuun osalta niin sanotun minimisuojatarkastelun. Se tarkoittaa, että kestävä toiminta ei saa olla esimerkiksi ihmisoikeuksien vastaista. Minimivaatimukset tulevat etenkin OECD:n toimintaohjeista monikansallisille yrityksille, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevista YK:n ohjaavista periaatteista, kansainvälisen työjärjestön työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan julistuksen kahdeksasta keskeisestä yleissopimuksesta sekä kansainvälisestä ihmisoikeusasiakirjasta.
Kriteereissä vielä paljon parannettavaa
Rakennusteollisuuden näkemyksen mukaan EU-taksonomian delegoiduissa asetuksissa annetut kriteerit eivät vielä kaikilta osin vastaa markkinoiden ja teollisuuden tarpeita. Niitä olisi edelleen tarkistettava ja päivitettävä sen varmistamiseksi, että luokitusjärjestelmä voi lopulta toimia käytännössä. Erityisesti kiertotaloudessa käyttökelpoisten kriteerien käyttöönotto voisi nopeuttaa kierrätysmateriaalien ja vanhojen uudelleen käytettävien rakennuskomponenttien markkinoiden luomista.
Luokituskriteerien olisi perustuttava käytännön liiketoiminnasta saataviin faktoihin ja lukuihin. Niiden olisi oltava yksinkertaisia, mitattavissa olevia ja yhteydessä yritysten todelliseen toimintaan käytettävyyden varmistamiseksi. Lisäksi kriteerit olisi rajoitettava sellaiseen, joka on olennaista merkittävän vaikuttavuuden ja parannusten kannalta. Nyt annetuista rakentamisen toimialaan liittyvistä kriteeriehdotuksista puuttuu olennaisin osin näitä keskeisiä elementtejä.
Jotta luokitusjärjestelmä voitaisiin ottaa menestyksekkäästi käyttöön, se tarvitsee tuen reaalitaloudelta eli niiltä, jotka panevat täytäntöön kriteerit ja raportointivelvoitteet. Nyt julkaistujen kriteerien puutteista huolimatta kiinteistö- ja rakennussektori on sitoutunut kehittämään käyttökelpoisia kriteerejä alan vihreän siirtymän tukemiseksi. Muun muassa Rakennusteollisuus RT on tehnyt selvityksiä osin vaikeaselkoisten kriteerien kansalliseen tulkintaan.
Rakennusteollisuuden yrityksen pilotoivat jo nyt ilmastopaketin kriteerejä teknisten ongelmien havaitsemiseksi ja tiedon keräämiseksi jatkossa tarvittavaa kriteeripäivitystä varten. EU-komissio on itsekin havainnut päivitystarpeet ja avannut sidosryhmille palautekanavan, johon parhaillaan odotetaan teknistieteellisesti perusteltuja kriteerien parannusehdotuksia.
Parhaimmillaan EU-taksonomia voi toimia kira-sektorin vihreän siirtymän vauhdittajana ja tasapuolistaa markkinaa harmonisoidessaan rahoittajakohtaisia kriteereitä. Se on ohittamassa hitaasti kehittyvää kestävyyttä ja vihreää siirtymää edistävää EU-tason ja kansallista sääntelyä. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantamisen tiukkoihin vaatimuksiin kira-sektori pystyy jo eri ratkaisuin vastaamaan.
Tilanne on toinen kiertotalouden osalta. Sitä tukevaa sääntelyä olisi kehitettävä pikaisesti samalla, kun poistetaan sen edistämisen esteitä. Muissakin jäsenvaltioissa on tähän herätty, joten meillä ei ole varaa jäädä jälkeen tästä kehityksestä. Julkista sektoriakin tarvitaan kipeästi mukaan luomaan kysyntää kiertotalousratkaisujen markkinoiden synnyttämiseen.
EU-taksonomia
Luokittelujärjestelmä, joka määrittelee ympäristön kannalta kestävän taloudellisen toiminnan eli niin sanotut vihreät sijoituskohteet.
Rakennustoimiala on käytännössä kokonaan taksonomiakelpoista.
Taksonomiaraportoinnissa (liittyen yritysten kestävyysraportointiin, CSRD) kerrotaan yrityksen liiketoiminnan ja investointien yhdenmukaisuudesta taksonomian kuuden ympäristötavoitteen kanssa:
1. delegoitu asetus (jo voimassa ja raportoitavana)
Ilmastonmuutoksen hillintä / Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
2. delegoitu asetus valmistumassa (voimaan arviolta 2024 alussa)
3. Vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu
4. Siirtyminen kiertotalouteen
5. Ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen
6. Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen
Taksonomia valjastaa yritysten liiketoiminnan muskelin – rahoituksen – vauhdittamaan päästövähennystavoitteiden toimeenpanoa. Kira-sektorilla on tässä iso potentiaali (kiinteistöt, talonrakentaminen, infrarakentaminen).
Kirjoita kommentti