Espoossa romahti keväällä silta, jolla oli useita kymmeniä lapsia ja heidän opettajansa. Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) tutkii tapausta ja tiedotti, että he eivät voi antaa viranomaissuosituksia turmasillasta, koska vastuullista viranomaista ei ole.
Tilanne on siis sellainen, että kuntien rakennuttamista silloista ei vastaa mikään viranomainen. Viranomaisen tehtävänä olisi määritellä, minkä säännösten pohjalta kohde suunnitellaan ja toteutetaan, antaa yksityiskohtaisempia ohjeita kyseiselle rakennetyypille ja valvoa, että niitä noudatetaan.
Tällaisen viranomaisisännättömyyden seurauksena syntyy usein ongelmia, esimerkkeinä useat kaupunkien ja kuntien tilaamat siltahankkeet ja uusimpana Espoon turmasilta. Vastaava tilanne on myös joidenkin valtion virastojen rakennuttamissa silloissa.
Puutteellisen lainsäädännön taustalla saattaa olla ajatus, että julkinen rakennuttaja osaa asettaa vaatimukset riittävälle tasolle. Näin on saattanut joskus vuosikymmeniä sitten ollakin. Rakenteet ja niiden suunnittelu ovat monimutkaistuneet viime vuosikymmeninä, ja toisaalta monen tilaajana toimivan kunnan ja viraston oma rakennetekninen osaaminen on vähentynyt.
Talonrakentamisessa viranomaisroolit ovat selkeät: ympäristöministeriö toimii säädösten antajana ja kuntien rakennusvalvontaviranomaiset myöntävät säädösten perusteella rakennusluvat, tarkistavat suunnittelijoiden kelpoisuudet ja valvovat hankkeiden toteutusta. Väyläviraston kohdalla viranomaistoiminta on toissijaista, vaikka viranomainen toki löytyykin, koska Väylävirasto tilaajana voi asettaa riman kuinka korkealle haluaa ja näin se nimenomaan tekeekin.
Viranomaisisännättömäksi jää siltojen ohella myös satamien rakenteita, aallonmurtajia ja tukimuureja. Periaatteessa meillä on lainsäädäntö jo olemassa: ”Ympäristöministeriön asetus kantavista rakenteista” vaatii jo nyt noudattamaan tiettyjä säädöksiä, ”kun niiden mahdollisesta vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle”. Pulmana onkin se, että edellä luetellut rakenteet eivät kuulu ympäristöministeriön vastuualueelle.
Rakenteiden turvallisuutta voidaan parantaa monin eri tavoin: säätämällä tietyn suunnittelu- ja toteutusjärjestelmän käyttö pakolliseksi, edellyttämällä suunnittelijoilta tiettyä pätevyyttä tai edellyttämällä suunnitelmien ulkopuolista tarkastusta ja toteutuksen laadunvalvonnan varmentamista. Suunnitelmien ulkopuolinen tarkastus on ollut käytössä talonrakentamisen vaativimmissa hankkeissa kymmenisen vuotta ja sillä on saavutettu merkittävä parannus suunnitelmien laatuun. Samalla suunnittelijoiden ammattitaito on kehittynyt tiedon siirtyessä insinööritoimistosta toiseen.
Jokaisesta rakenteesta tai rakennelmasta, jonka mahdollisesta vaurioista voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle, tulisi vaatia vähintään rakennelaskelmien teettämistä ja vaativimmissa hankkeissa edellyttää myös niiden tarkistuttamista ulkopuolisella tarkastajalla.
Ei ole realistista vaatia kaikkia rakenteita viranomaisvalvonnan piiriin. On väistämätöntä, että joitain teollisuuslaitosten rakenteita jää sääntelyn ulkopuolelle, esimerkiksi siiloja, säiliöitä, savupiippuja ja nosturipalkkeja. Niille ei aina haeta lupaa ja ne ovat osa teollisuuslaitoksen prosessia enemmänkin kuin kantavia rakenteita. Ongelma ei ole kuitenkaan kovin suuri, koska EU-tasoista lainsäädäntöä niille riittää, kuten konedirektiivi ja rakennustuoteasetus.
Eurooppalainen standardointiyhteisö CEN on laatinut lähes kaikentyyppisille kantaville rakenteille soveltuvan standardikokonaisuuden, jota käytetään Suomessakin tällä hetkellä talonrakentamisessa ja Väyläviraston silloissa ja muissa rakenteissa. Standardit asettavat rakennustyön tarkkuudelle vaatimuksia ja ohjaavat rakenteiden suunnittelua ja mitoitusta. Olisi luontevaa vaatia saman standardikokonaisuuden käyttöä myös muilla kantavilla rakenteilla.
Viranomaisisännättömyys ei ole yksin suomalainen ilmiö, vaan vastaava tilanne on monissa Euroopan maissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanteeseen pitäisi tyytyä.
Yksinkertaisin parannusehdotus olisi laajentaa ympäristöministeriön tehtävää kaikkiin rakenteisiin ja rakennelmiin silloin, kun niiden mahdollisesta vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle ja rajata pois ne rakenteet, jotka kuuluvat jonkun toisen ministeriön hallinnonalaan.
Auli Lastunen
Rakennusteollisuus RT:n eurokoodiasiantuntija
Teemu Tiainen
Teräsrakenneyhdistyksen erityisasiantuntija
Kirjoitus on julkaistu Rakennuslehdessä 21.8.2023.
Auli Lastunen
Eurokoodiasiantuntija
auli.lastunen@rt.fi +358 50 475 0379Rakennustuoteteollisuus RTT ry
Teemu Tiainen
Erityisasiantuntija
teemu.tiainen@rt.fi +358 50 470 1436Rakennustuoteteollisuus RTT ry, Teräsrakenneyhdistys ry
Kirjoita kommentti