Ympäristöministeriö esittää maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistuksen yhteydessä hiilikädenjälkeä rakentamisen sääntelyn osaksi. Se tulisi pakolliseksi raportoitavaksi tiedoksi hiilijalanjäljen lisäksi niin sanottuun ilmastoselvitykseen. Hiilikädenjäljeksi tulkittaisiin sellaiset ilmastovaikutusten nettohyödyt, joita ei syntyisi ilman rakennushanketta.
Gaia Consulting oy:n Rakennusteollisuus RT:lle tekemässä selvityksessä tarkasteltiin hiilikädenjäljen arvioinnin ja sääntelyyn sisällyttämisen etuja ja toisaalta siihen liittyviä ongelmia. Selvitys osoittaa, että hiilikädenjäljelle ei ole yhtä vakiintunutta määrittelyä tai laskentatapaa kuten hiilijalanjäljelle. Koska hiilikädenjäljen laskenta on vielä vakiintumatonta ja sen tulokset riippuvat suuresti käytetystä laskentamenetelmästä ja tehdyistä oletuksista, sen ottaminen osaksi sääntelyä vaatisi lisäselvitystä ja tarkennusta.
Kädenjälkeen sisältyvät rakennushankkeessa syntyvät ilmastohyödyt
Selvityksessä tarkasteltiin ympäristöministeriön listaamista hiilikädenjäljen mahdollisista hyödyistä oleellisimpia. Rakennuksessa tuotetun uusiutuvan energian (sähkö ja lämpö) ylijäävän osuuden takaisinsyöttö verkkoon voisi olla selkeästi osa hiilikädenjälkeä. Hyödyn realisoituminen kuitenkin edellyttää, että energian siirto- tai varastointimahdollisuuksia on aidosti olemassa.
Rakennustuotteiden uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä voi olla merkittäviä kädenjälkihyötyjä. Uudelleenkäytön tai kierrätyksen EN-standardien mukainen nettohyötyjen todenmukainen laskenta on kuitenkin ongelmallista. On mahdotonta tietää, kuinka suuri osa rakennustuotteista käytetään uudelleen tai kierrätetään rakennuksen elinkaaren lopussa (50 – 100 vuoden päästä) ja millä tavalla. Mahdotonta on myös luotettavasti laskea, minkä suuruisia päästöjä primäärisestä tuotannosta uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä voidaan tulevaisuudessa välttää.
Sementtipohjaisten tuotteiden karbonatisoituminen rakennuksen käytön ja purkamisvaiheen aikana on tunnettu ilmiö. Sen arviointi on kuitenkin melko monimutkaista, sillä sitoutuvan hiilidioksidin määrä vaihtelee esimerkiksi sääolosuhteiden vuoksi ja eri tuotteiden välillä.
Puutuotteiden pitkäikäisten eloperäisten hiilivarastojen esittäminen hiilikädenjälkenä ja yleisenä ilmastohyötynä vaatii läpinäkyvää tarkastelua. Tarkastelussa tulisi huomioida myös muutokset metsän hiilivarastossa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Kestävästi hoidetusta metsästä peräisin olevien puutuotteiden raaka-ainepuu on EN-standardeissa oletettu hiilineutraaliksi. Lyhyemmällä aikavälillä, kuten Suomen hiilineutraalisuustavoitteen 2035 näkökulmasta, puusta tehtyjen tuotteiden hiilineutraalius vaatii vielä lisätutkimusta.
Puurakentamisessa otettava huomioon vaikutukset metsien hiilinieluun
Ilmaston kannalta on suositeltavampaa käyttää puuta pitkäikäisiä hiilivarastoja tuottaviin kohteisiin kuten rakennuksiin kuin lyhytikäisiin tuotteisiin tai energiaksi. Tällöin kuitenkin rakentamisen elinkaariarviointia tulisi kehittää ottamaan huomioon puun käytön vaikutus metsien hiilinieluihin ja hiilivarastoihin sekä hiilivaikutusten ajoittuminen ja yhdenmukaistaa käytännöt vertailuskenaarioiden osalta. Näillä on vaikutusta niin hiilijalanjäljen kuin hiilikädenjäljenkin arvioinnissa.
Kokonaishiilijalanjäljen arvioimiseksi Gaian tekemässä selvityksessä on ensimmäistä kertaa Suomessa yhdistetty rakennustasolla hiilijalanjälkeen biogeeninen hiilivelka. Tämä on laskettu kvantitatiivisesti rakennuksen elinkaariarvioinnin standardien mukaisesti, mutta huomioiden vertailukohtana sen, että puu jätetään metsään kasvamaan. Hiilivelka tarkoittaa puutuotteiden edellyttämien hakkuiden aiheuttamaa vähennystä metsän ja metsämaan hiilivarastoon ja -nieluun.
Selvityksen tapaustutkimus on teoreettinen ja yksinkertaistettu ja sen tulokset riippuvat paljolti tehdyistä oletuksista. Tästä huolimatta se tuo lisää ymmärrystä keskusteluun rakentamisen hiilikädenjäljestä ja osoittaa metsien roolin ja biogeenisen hiilivelan merkittävyyden.
Hiilikädenjäljen laskennassa sekä vertaavat että absoluuttiset laskentamenetelmät eivät sisällä vaikutuksia metsän hiilinieluihin. Kun nämä otetaan huomioon selvityksessä esitetyllä tavalla, vertaavalla menetelmällä laskettuna puurakennusten hiilikädenjälki voi kääntyä peräti negatiiviseksi; puurakennukseen varastoituva hiili ei riitä kompensoimaan metsässä menetettyä hiilinielua. Betonirakennuksen hiilikädenjälki onkin tässä vertailutilanteessa puurakennusta isompi.
MRL:n ehdotuksen mukaisessa absoluuttisessa menetelmässä puurakennuksen hiilikädenjälki on puolestaan suurempi. Laskennan tulos riippuu merkittävästi rakennuksen purkuajankohdasta. Menetelmään liittyy lisäksi monia epävarmuuksia ja mahdollisesti myös epäloogisuuksia. Siinä summataan vaikutuksia, jotka tapahtuvat eri aikoihin. Samalla lasketaan yhteen myös vältettyjä päästöjä ja väliaikaisesti varastoitua hiiltä, jotka eivät ole yhteismitallisia. Lisäksi tulevaisuudessa tapahtuvat päästösäästöt ovat epävarmoja ja ilmastonmuutoksen kiireellisen hillinnän kannalta myöhäisiä.
Hiilikädenjälki voi viedä harhaan
Rakennusten ja rakentamisen positiivisten ilmastovaikutusten osoittaminen on perusteltu tavoite. Keskeneräistä ja lähtökohdiltaan vielä selkiytymätöntä hiilikädenjäljen arviointitapaa ei kuitenkaan ole syytä sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön. Ilman lisäanalyysejä se saattaa lyhyellä aikavälillä johtaa vääriin johtopäätöksiin Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen osalta. Lisäksi hiilikädenjäljen hyödyntäminen muun muassa vapaaehtoisissa julkisen rakentamisen hankintakriteereissä voi pahimmillaan ohjata rakentamista ilmastotavoitteiden kannalta väärään suuntaan.
Selvityksessä nyt esitetyt ongelmakohdat on huomioitu myös Suomen ympäristökeskuksen laatimassa MRL:n kokonaisuudistuksen ilmastovaikutusten arvioinnissa. Sen mukaan hiilikädenjäljen määrittelemiseen sisältyy merkittäviä epävarmuuksia esimerkiksi sen suhteen, tulisiko eloperäisen hiilen varastointi laskea rakentamisesta koituvaksi ylimääräiseksi hyödyksi, mikäli samaan aikaan metsän hiilivarasto pienenee hakkuiden seurauksena.
Anna Laine
Gaia Consulting Oy:n vanhempi asiantuntija,
ilmastonmuutoksen hillintä ja hiilineutraalius
Pekka Vuorinen
Rakennusteollisuus RT:n ympäristö- ja energiajohtaja
kestävän rakentamisen standardisoinnin asiantuntija
Vähähiilisten rakennusmateriaalien hiilikädenjälki osana sääntelyä -selvityksen loppuraportti, tulostiivistelmä ja mediatiedote ovat saatavilla Kekri-hankkeen nettisivulla.
Kirjoita kommentti