Kun Antti Aaltoselta kysytään, voiko rakennustyömaan aikataulua lyhentää, hänen ydinviestinsä on kirkas: ”Kun parannat tuottavuutta, aikataulu lyhenee sivutuotteena.” Tämä vaatii tarkempaa suunnittelua, selkeää johtamista, toimivaa logistiikkaa, fiksua kumppanuusmallia, ja ennen kaikkea yhteistä tahtotilaa.
Aikataulu ei ole sama asia kuin tuottavuus
Karu totuus on, että Suomessa rakentamisen työn tuottavuus ei ole noussut merkittävästi viimeisen 50 vuoden aikana, vaikka ala on muuten kehittynyt voimakkaasti. Rakennusteollisuus RT:n johtaja Antti Aaltonen toivoo nyt ryhtiliikettä. Mutta millä keinoin? Löytyykö ratkaisu aikataulun lyhentämisestä? Millaisia avaimia Antilla on antaa suunnanmuutokselle?
”Aikataulun puolittaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että työn tuottavuus parantuisi”, Aaltonen oikoo yleistä väärinkäsitystä.
“Jos teemme kerrostalon kahdessa vuorossa sen sijaan, että tekisimme sen yhdessä, aikataulu kyllä puolittuu, mutta työn tuottavuus ei ole parantunut.” Antti puhuu mieluummin tuottavuudesta kuin aikataulusta.
”Kun tuottavuutta saadaan parannettua, aikataulu kyllä seuraa perässä.”
Hän on vakuuttunut siitä, että lähes kaikissa hankkeissa rakentamisaikaa voi lyhentää, jopa viisikymmentä prosenttia.
Kiire on usein itse tehtyä
Rakennushankkeissa kiire syntyy usein jo ennen aloitusta. Neuvottelut venyvät mutta valmistumisaika ei jousta. Työmaa käynnistyy takamatkalta. Kiireentuntu on painostavaa. Se saattaa muistuttaa olemassaolostaan läpi koko hankkeen, aina luovutukseen saakka. Antti Aaltosella on tarjota tähän lääkettä: parempi ennakkosuunnittelu, jatkuva seuranta ja nopeat korjaavat toimet.
“Kun otat työmaan haltuun, arki rauhoittuu. Puhelin soi vähemmän ja stressitaso laskee”, Aaltonen lupaa.
Alkukiri
Tuottavuus syntyy ennakoinnista ja läpinäkyvyydestä. Kun tuotannon suunnitelmat ovat riittävän tarkkoja päivätasolle, tai jopa puolen päivän tarkkuudella, poikkeamat havaitaan välittömästi: ”Jos esimerkiksi maanantaina kello 12 huoneen pitäisi olla maalattu, sen voi todeta. Silloin poikkeamiin ehditään puuttua saman tien, ei viikon tai kahden päästä.”
Aaltonen ehdottaa käytännöksi alkukiriä. ”Käytetään hankkeen ensimmäinen kuukausi tuotannon suunnitteluun, resursointiin sekä logistiikan ja toteutuskelpoisuuden varmistamiseen.”
Loppukiriä ei tarvita.
Johtajuutta työmaalle ja suunnitteluun
Työmaa ei voi edetä pelkästään aliurakoitsijoiden varassa. ”Pääurakoitsijan on johdettava kokonaisuutta”, Aaltonen jyrähtää.
“Tarvitaan selkeä suunta, seurantaa ja reagointia. Johtajuus kuuluu työmaalle, ei alihankintaketjuun.”
RT:n johtaja peräänkuuluttaa johtamista myös suunnitteluun, oikea-aikaisia suunnitelmia sekä rohkeutta puuttua poikkeamiin.
Kumppanuus voittaa hintakilpailun
Suomessa on totuttu siihen, että hintalappu on pääsylippu rakennushankkeisiin. Varsin mekaaniseksi käyneen hintakilpailun sijaan Aaltonen näkisi mielellään enemmän pitkäaikaisia kumppanuuksia. “Kun teemme toistuvasti yhdessä, prosessit hioutuvat, virheet vähenevät ja tehokkuus kasvaa. Säästö syntyy tekemisen sujuvuudesta, ei halvimmasta hinnasta.”
”Tyypillinen asuntohanke seisoo 6–8 kriittisen urakoitsijan varassa. Jos he ovat keskenään tuttuja, yhteispeli toimii ja koko ketju vahvistuu”, Aaltonen ynnää.
Kuinka monta kertaa keittiökaappeja siirretään ennen niiden lopullista asennusta?
Aaltosen mielestä arjen logistiikka on tuottavuuden akilleenkantapää. Havainnot työmailta laittaa miettimään: Keittiökaappeja siirretään rakennustyömaalla keskimäärin kuusi-seitsemän kertaa ennen niiden asentamista. Myös aliurakoitsijoiden suorittama “osaoptimointi” mietityttää: Työmaalle saatetaan tuoda yhdellä kertaa kaikki kohteen kiintokalusteet. Se tukkii käytäviä, lisää työturvallisuus-, rikkoutumis- ja kosteusriskiä ja syö kaikkien työn tuottavuutta.
Pienet ja arkisetkin asiat voivat olla ratkaisevia tuottavuuden näkökulmasta.
Esivalmistus – alihyödynnetty mahdollisuus
Antti Aaltosen mielestä kaikki se, mikä voidaan tehdä tehtaalla, kannattaa siellä tehdä. “Tehdasolosuhteet ovat tasalaatuiset, työkalut ovat aina saatavilla ja tekeminen hallittua. Se näkyy laadussa, tehokkuudessa ja työturvallisuudessa”, hän muotoilee. Esivalmisteisiin liittyvät käytännön esteet, kuten valmistustoleranssit, vastuunjako tai suunnittelun haasteet ovat ratkaistavissa, jos vain tahtotila on yhteinen.
Esivalmisteita käyttäen voidaan saada aikaan tuottavuutta ja vähentää työmaalla suoritettavaa työaikaa.
Tahtituotanto tuo rytmiä ja toistoa
Tahtiaikataulu jakaa hankkeen pieniin, toistettaviin ja hallittaviin osiin. Silloin työn järjestys, niiden kesto ja resurssit ovat kaikille selkeitä, jolloin logistiikka voidaan sovittaa rytmiin. Selkeä ja vakioitu työrytmi lisää tehokkuutta.
“Tahtialueella työvaiheita voidaan miettiä tunnin tai jopa viidentoista minuutin tarkkuudella. Kun tekijä tietää aamulla mistä aloittaa ja mitä hänen tulee saada valmiiksi, syntyy varmuus ja vauhti.”
Toistuvuus motivoi ja palkitsee. Urakkaluonteisessa tekemisessä tekijä näkee konkreettisesti päivän aikana syntyneen tuloksen, laadusta tinkimättä. Koska tahtituotanto perustuu lyhyisiin jaksoihin, poikkeamat näkyvät heti ja niihin voi reagoida nopeasti. Aikataulu lyhenee epäsuorasti, mutta erittäin merkittävästi.
Tuottavuutta mitataan siellä missä se syntyy
RT suosittelee kiinnittämään huomiota tuottavuuteen ja mittaamaan sitä. Tähän Aaltosella on yksinkertainen kaava: toteutuneet työtunnit per neliö arvoketjussa.
“Arvoketjussa kerrostalon rakentamiseen kuluu keskimäärin noin 13 tuntia per neliö. Se on noin tunti suunnittelua, kaksi tuntia esivalmistusta tehtaalla ja kymmenen työmaalla.”
Antti Aaltonen kertoo, että kansainvälistä vertailudataa on yllättävän vähän. Yksi vertailukohta löytyi Singaporesta, jossa työtunnit raportoidaan valtiolle. Eroja ei voi tulkita suoraan, koska olosuhteet, tekniset vaatimukset ja elinkaaritavoitteet poikkeavat toisistaan. “Silti havaitsimme, että suomalainen kerrostalorakentaminen vie keskimäärin noin puolet vähemmän työtunteja kuin singaporelainen. Teemme paljon oikein, mutta kehitettävää silti on.”
Antti Aaltonen heittää ilmaan kysymyksen: ”Voisiko rakennusalan yleistä tuottavuuden tasoa nostaa kilpailujen avulla?”
Hän muistuttaa, että työtunteja jo raportoidaan viranomaisille työmaittain. ”Dataa, joka on olemassa, voitaisiin anonymisoida ja koota alan keskiarvoksi.”
”Aikanaan TR-mittaukset synnyttivät tervehenkisen turvallisuuskilpailun. Se nosti kaikkien tasoa. Samoin voitaisiin vertailla tuottavuutta, emme toisiamme vastaan, vaan alan parhaiksi käytännöiksi.”
Yhteishenki, vastuu ja ammattiylpeys
Antti Aaltonen vannoo hyvän yhteishengen luomisen, vastuunkannon ja ammattiylpeyden nimiin. Ne ovat tuottavuuden peruselementtejä. Rakennustyömaa onnistuu silloin, kun jokainen kunnioittaa toistensa tekemistä ja hoitaa oman osuutensa valmiiksi niin, että seuraava työvaihe pääsee etenemään ilman viivettä. Tekijöiden tulee voida keskittyä omaan ydinosaamiseensa sen sijaan, että aikaa kuluu turhiin tavaroiden siirtelyihin tai siivoukseen.
Myös joustavuus on osa ammattitaitoa. On osattava toimia hankkeen parhaaksi, ei pelkästään oman urakkarajan sisällä. Lopulta tavoite on yksinkertainen: tehdä tänään työ niin hyvin, että seuraava tekijä voi aloittaa omansa huomenna.
Työmaa haltuun
Antti Aaltonen kiteyttää ajatuksensa neljään käytännön periaatteeseen, joilla rakentamisen tuottavuutta voidaan parantaa. Ensimmäinen niistä kohdistuu tarkempaan tuotannon suunnitteluun. Ennen varsinaisen työn alkamista on käytettävä aikaa perusteelliseen valmistautumiseen, “alkukiriin”.
Toiseksi työmaan on pidettävä vahvassa johdossa, sillä aikataulu, tuotannon suunnittelu, logistiikka ja poikkeamiin reagointi ovat kaikki kokonaisuuksia, jotka kuuluvat työmaajohdon vastuulle. Myös suunnittelu tarvitsee johtamista.
Kolmanneksi kumppanit tulisi valita osaamisen ja yhteistyön perusteella, ei pelkän hinnan. Pitkäaikainen yhteiskehittäminen tuottaa parhaat tulokset.
Neljäs periaate liittyy mittaamiseen. Tuottavuutta on arvioitava siellä missä arvo syntyy, eli työmaalla. Selkein mittari on toteutuneet työtunnit suhteessa neliöihin.
Aaltosen mukaan “tuottavuus on kaiken a ja o”. Kun tuottavuus paranee, aikataulut lyhenevät, laatu nousee ja kustannukset pienenevät. Hyöty koituu yhtä lailla rakennuttajan, tekijöiden, käyttäjien kuin koko yhteiskunnan eduksi.
Teksti: Heikki Luukkonen