Rakennusalan asiantuntijat Marko Niskanen ja Lauri Kinnunen painottavat, että vuorotyötä voidaan hyödyntää rakennushankkeissa, mutta vain tarkkaan suunniteltuna ja turvallisuus edellä. Molempien mielestä alan todellinen tehokkuus syntyy kuitenkin urakkatyöstä, sen läpinäkyvästä hallinnasta ja toimivasta yhteistyöstä.

Heidän mukaansa motivaatio, laatu ja aikataulussa pysyminen ovat ennen kaikkea ihmisten johtamista ja yhteisen tavoitteen rakentamista.
Vuorotyön avulla Joensuun kauppahallin työmaalle rytmiä ja tehokkuutta
Joensuun uuden kauppahallin työmaa oli Eleve Oy:lle poikkeuksellinen hanke. Tiukka aikataulu, haastavat runkorakenteet ja sääsuojan alla työskentely vaativat täysin uutta tapaa rytmittää tekemistä.
Runkorakenteiden pystytys päätettiin toteuttaa vuorotyössä. Aamuvuoro nosti pystyyn sen kehikon, jonka iltavuoro oli edellisenä iltana koonnut. Työ jatkui seuraavan kehikon kokoamisella ja aamuvuorolla oli jälleen tehtävänään nostaa se ylös. Näin muodostui 22 vuoron mittainen yhtenäinen työrytmi.
Toimitusjohtaja Tommi Heikkinen kertoo ratkaisun osoittautuneen onnistuneeksi. Tehokkuus kasvoi, eikä tekeminen katkennut. “Tekeminen nousi keskiöön. Iltavuorossa oli jopa sellainen rauha ja keskittyneisyys, jota päivävuorossa harvoin näkee”, hän muistelee.
Vuorotyön ansiosta kauppahallin rungon asennus eteni tasaisesti, työn sujuvuus parani ja työmaalle syntyi vahva yhteishenki. Kokemus vahvisti Heikkisen ajatusta siitä, että määrätyissä rakennushankkeen työvaiheissa pienryhmillä toteutettu vuorotyö on tehokas ja turvallinen.
Vuorotyö tehostaa, mutta vaatii ennakointia
Suomessa rakennusalan työ on lähes kokonaan päivätyötä. Työterveyslaitoksen mukaan vuorotyö lisää väsymystä, tapaturmariskiä ja kuormitusta erityisesti yövuoroissa, mikä osaltaan rajoittaa sen käyttöä fyysisesti kuormittavilla aloilla. Silti vuorotyötä tehdään tapauskohtaisesti sekä erityistilanteissa ja -hankkeissa.
Rakennusliiton pohjoisen palvelualueen päällikkö Marko Niskanen, joka itsekin nuorena juuri alalle tulleena muistaa tehneensä töitä kahdessa vuorossa, haluaa muistuttaa, että vuorotyö vaatii vahvan työnjohdon ja selkeän ennakoinnin. ”Turvallisuus ei saa missään tilanteessa heikentyä. Vuoroja ei voi pyörittää ilman selkeää suunnitelmaa ja valvontaa, eikä ilman työntekijöiden elämäntilanteiden huomioimista.”
Lauri Kinnunen, Rakennusliiton aluetoimitsija, on Niskasen kanssa samaa mieltä: “Vuorotyöllä ei saa paikata huonoa suunnittelua, eikä se ole oikea keino silloin kun aikataulu on pettänyt. Se aiheuttaa enemmän riskejä kuin hyötyjä.”
Rakennusalalla paikallinen sopiminen on ollut jo pitkään luonteva osa arkea ja vuorotyö on siinä yksi varteenotettava keino. Silti sekä Niskanen että Kinnunen valitsisivat mieluummin urakkatyön keinoksi tehostaa työmaan läpimenoa ja sitouttaa työntekijöitä.
Urakkatyön avulla työmaa vauhtiin
Rakennusliiton Marko Niskanen näkee urakkatyössä merkittävän, osittain hyödyntämättömän potentiaalin. Hänen mukaansa hyvin johdettu urakka sitouttaa työporukan, tahdittaa työmaan ja kehittää työmenetelmiä. Hän korostaa työpäälliköiden ja vastaavien työnjohtajien roolia, sillä juuri heidän tulee tuntea työehtojen ja lakien peruslinjat käytännön tasolla.
Parhaimmillaan urakka tuottaa voittoa kaikille osapuolille: aikataulu pitää ja ansiotaso kehittyy sovitulla tavalla. Työporukan halu miettiä parhaat työmenetelmät näkyy suoraan niin työn laadussa kuin tehokkuudessa.
Läpinäkyvä urakanhallinta poistaa epävarmuutta
Urakkatyön määrän väheneminen kentällä harmittaa Niskasta. Hän uskoo syyn piilevän osaamisvajeessa: urakan laskenta ja urakanhallinta koetaan vaikeiksi. Ratkaisuksi hän ehdottaa yhteistä, modernia digitaalista työkalua, jolla työmaan osapuolet voisivat seurata työn etenemistä.
Urakkatyön mobiilisovellus tallentaisi tehdyt tunnit, suoritteet ja poikkeamat reaaliajassa. Myös urakan ulkopuoliset työt tulisivat kirjatuiksi. Laatudokumentointi voitaisiin hoitaa valokuvin. Epävarmuus poistuisi, kun keskustelu perustuisi faktoihin.

Kokenut työnohjaaja varmistaisi hiljaisen tiedon siirtymisen
Paljon rakennusalaa nähneenä Marko Niskasella on runsaasti alalle annettavaa, eikä urakkatyön applikaatio ole hänen ainut ideansa.
Niskanen ehdottaa mallia, jossa kokeneet kirvesmiehet toimisivat työnohjaajina työmailla. He voisivat ohjata nuoria työntekijöitä käytännön työvaiheissa ja tukea nuorta työnjohtoa materiaalien ja menetelmien ennakoinnissa.
Monet parhaista työmenetelmistä ovat syntyneet juuri urakkatyössä silloin, kun porukka on yhdessä miettinyt tehokkaampia ratkaisuja. Työnohjaaja varmistaisi, että hiljainen tieto siirtyy seuraaville sukupolville.
Urakkatyö tuo motivaatiota ja laatua
Lauri Kinnunen nostaa esiin urakkatyön hyödyt. Sen avulla voidaan vaikuttaa yhtä aikaa työn laatuun, aikatauluun ja tekijöiden motivaatioon. ”Kun työntekijät tietävät, mitä ollaan tekemässä ja millä aikataululla, he sitoutuvat tekemään työn kunnolla ja ajallaan. Laatu tulee mukana automaattisesti”, hän sanoo.
”Myös uudistettu lainsäädäntö auttaa nostamaan laatua ja tukee urakkatyön toimivuutta, kun osaaminen on kunnossa koko ketjussa”, Kinnunen arvioi.
Suurin pullonkaula kätkeytyy kommunikaatioon. Kinnunen painottaa, että laadun ja aikataulujen suurin yksittäinen ongelma on usein viestintä, tai pikemminkin sen puute. ”Tieto ei kulje, ei kysytä ajoissa tai ongelmia ei uskalleta nostaa esiin.”
Kinnusen mukaan rakentaminen on lopulta ihmisten johtamista, ja ihmisten johtaminen on puolestaan tunteiden johtamista: “Kun johdat tunnetta, ihmiset tulevat perässä. Motivaatio syntyy siitä, että tullaan kuulluksi ja nähdyksi.”
”Lopulta kyse on yhteisestä tahdosta tehdä asiat hyvin”, Lauri Kinnunen kiteyttää.
Luottamus ja yhteistyö syntyvät avoimesta vuoropuhelusta
Tehokkuus syntyy arjen toimintatavoista: läpinäkyvästä urakanhallinnasta, tarkoituksenmukaisesta työnohjauksesta ja osaamisen jatkuvasta ylläpidosta. ”Kun työmaa toimii suunnitelmallisesti ja porukka sitoutuu yhteiseen tavoitteeseen, hyötyvät sekä yritykset että työntekijät.
“Kun perusasiat ovat hallussa ja yhteistyö toimii, syntyy paras lopputulos, niin työmaalla kuin koko alalla”, Niskanen tiivistää.
Teksti: Heikki Luukkonen