Vähähiilisyyden lupaukset lunastettava rohkealla yhteistyöllä

Kiinteistö- ja rakennusalan toimijoilta odotetaan mittavia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tavoiteohjelmat, materiaalineutraalius ja avoimuus ovat hyviä lähtökohtia rakennusalan yhteisille pyrkimyksille.

New Yorkissa syyskuussa 2019 järjestetty YK:n ilmastokokous siivitti suuren määrän valtioita, kaupunkeja ja kansainvälisiä suuryrityksiä entistä kunnianhimoisempiin hiilineutraaliustavoitteisiin. Kokouksessa muun muassa 77 maata ja 87 yritystä sitoutuivat hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä tavoitteenaan rajoittaa maapallon lämpeneminen 1,5 asteeseen. Lähtökohtana oli hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n edellisvuonna julkaisema raportti.

Kokous käynnisti vyöryn, jossa eri teollisuuden ja elinkeinoelämän alat asettivat kilvan omia tavoitteitaan ja ryhtyivät rakentamaan kansallisia tiekarttoja. Näin myös Suomessa, millä tuetaan hallitusohjelmassa asetettua vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta. Kesäkuussa on valmistumassa Vähähiilisen rakennusteollisuuden tiekartta. On ilahduttavaa, että kaikki toimialat vievät tiekarttoja vauhdikkaasti eteenpäin ja pyrkivät saamaan ensimmäiset vaiheet julki. Tämän jälkeen on mahdollista purkaa päällekkäisyyksiä ja todentaa yhteistyötä.

Lupauksia on tehty sen verran ripeästi, että mukana kulkee toivottavasti myös ymmärrys siitä, mitä niiden lunastaminen vaatii. Ei ole vielä selvää, millaista roolia EU ottaa asiassa, ja millaisia sanktioita asetetaan tahoille, jotka eivät halua sitoutua yhteisiin tavoitteisiin. Myös eurooppalaisen teollisuuden elinvoimaisuuden turvaamisen ja ympäristötavoitteiden yhteensovittaminen tulee olemaan haastavaa. Jos käyttöön otetaan esimerkiksi hiilitullit, saadaanko systeemi sellaiseksi, joka aidosti suosii vähäpäästöistä tuotantoa? Energian osalta nykymuotoinen päästökauppa on johtanut tilanteeseen, jossa halpaa hiilisähköä tuodaan EU:n ulkopuolisista maista – päästöt niin sanotusti ulkoistetaan naapuriin.

Maailmanlaajuiset sitoumukset ovat tärkeä keino edistää rakennetun ympäristön hiilineutraaliustavoitteita; ilman yhteistä viitekehystä asia ei etenisi mihinkään. Yhtä tärkeitä ovat paikalliset tiekartat, jotka menevät konkreettiselle tasolle. Näiden lisäksi tarvitaan objektiivisuutta materiaalien suhteen ja rohkeaa, koko rakentamisen arvoketjun ylittävää yhteistyötä.

Rakennusmateriaaleja pitäisi pystyä tarkastelemaan ilman poliittisia intohimoja. Etenkin Suomessa on muodostunut vahva puun ja betonin vastakkainasettelu, jota keskustelu hiilineutraaliudesta voi entisestään kärjistää. Jos tarkastellaan vaikkapa asuinkerrostalon hiilijalanjälkeä sadan vuoden elinkaarella, puun ja betonin välillä ei ole havaittu merkittäviä eroja. Olisi hyvä, jos ala löytäisi yhteistä säveltä ja uusia rakentamisen tapoja: mieluummin sekä – että kuin joko – tai. Kaikkien materiaalien on lopulta täytettävä elinkaarilaadun kuten pitkäaikaiskestävyyden, turvallisuuden ja terveellisyyden kriteerit pitkään käytössä olevissa rakennuksissa.

Ratkaisevassa roolissa on rakennusten käytönaikainen energiatehokkuus sekä energiantuotanto ja uusiutuviin, vähähiilisiin energiamuotoihin siirtyminen. Merkittävin päästösäästö – ja samalla mahdollisuus vapauttaa vähähiilistä sähköä muiden sektoreiden käyttöön – on olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen. Rakennustuotteiden valmistajilla on oma merkittävä roolinsa rakennuksiin ja sen materiaaleihin sitoutuneen hiilen leikkaamisessa: laskemalla tuotteiden elinkaaren vaikutuksia, panostamalla tuotekehitykseen, energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan, vähähiiliseen energiaan rakennustuoteteollisuus pystyy tulevaisuudessa valmistamaan vähähiilisempiä ja kestävämpiä materiaaleja ja tuotteita.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja sen jo näkyviin vaikutuksiin varautuminen on niin iso asia, että erilaisia yhteistyökuvioita ja verkostoja tuntuu syntyvän luontaisesti. Tämän lisäksi on tietoisesti astuttava epämukavuusalueelle ja oltava avoimempia omista tekemisistä, kuin mihin olemme rakennusalalla perinteisesti tottuneet. Hyvien käytäntöjen jakaminen ja toisaalta ratkaisujen etsiminen avoimesti voivat synnyttää yllättäviä synergioita ja kollaboraatioita.

Isoja muutoksia tulee tapahtumaan. Nähkäämme ne ennen kaikkea mahdollistajina, jotka synnyttävät uusia liiketoimintamahdollisuuksia koko alalle.

Olli Nikula
Rakennusteollisuus RT ry:n puheenjohtaja
Saint-Gobain Finlandin toimitusjohtaja


Kirjoitus on julkaistu aiemmin Loikka 1/2020 -lehdessä 18.3.2020

 

Kirjoita kommentti

Mobiilivalikko – voit sulkea valikon ESC-näppäimellä