Luontoa huomioivan rakentamisen ympärillä on nähty viime vuosina paljon innostunutta toimeliaisuutta. Tilannetta voisi kuvata bisnesslangin ilmaisulla ”hyvä pöhinä”. Sanapari voi viitata tuotteliaaseen tekemiseen, mutta myös uutteraan tekemisen esittämiseen. Silloin ilmaan saattaa nousta näyttävä pölypilvi, jonka sisällä ei tapahdu oikein mitään.
Rakentamisessa on nyt liikkeellä paljon hyvää luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Keskustelu on reippaasti käynnissä, ja eri osapuolet – valtio, kunnat ja yritykset – ymmärtävät samansuuntaisesti haasteet ja tarpeen muutokselle.
Askeleita otetaan siis oikeaan suuntaan, mutta vauhti tuntuu silti verkkaiselta.
Tarvitsemme asuntoja, väyliä, energia- ja tietoliikenneverkkoja, puolustuksen ja huoltovarmuuden investointeja sekä ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Meillä ei ole vaihtoehtona lopettaa rakentamista luontoa säästääksemme.
Sen sijaan meidän pitää rakentaa niin, että huomioimme luonnon aiempaa paremmin.
Luontoarvot eivät näy rakentamisen pelisäännöissä
Rakennushankkeissa aikataulu, kustannukset ja tekniset vaatimukset ovat tarkasti määriteltyjä. Ne sitovat hankkeiden osapuolia tässä ja nyt, kun taas luonnon monimuotoisuuden hyödyt näkyvät usein vasta vuosien ja jopa vuosikymmenten päästä.
Kun tilaaja useimmiten ratkaisee urakkakilpailun pääosin hinnan perusteella, luontoa parantaville ratkaisuille voi olla vaikea löytää taloudellista perustetta. Esimerkiksi luontopohjaiset hulevesiratkaisut, viherverkostot tai ennallistamistoimet voivat kasvattaa investointikustannuksia, vaikka ne pitkällä aikavälillä tuottaisivatkin merkittäviä hyötyjä yhteiskunnalle.
Toisaalta rakentamisen luontovaikutuksista keskusteltaessa huomio kiinnittyy usein liikaakin vain työmaihin ja rakennusyrityksiin.
Tosiasiassa luonnon kannalta merkittävimmät ratkaisut tehdään usein jo kauan ennen kuin rakennushanke alkaa. Kaavoitus, maankäytön suunnittelu ja luvitus määrittävät pitkälti sen, missä rakennetaan ja millaisia luontoarvoja alueella on mahdollista säilyttää.
Alalla kaivataan tietoa seuraavista askelista
Tällä hetkellä käynnissä on lukuisa joukko rakennushankkeita, joissa kokeillaan erilaisia keinoja ottaa luonto paremmin huomioon rakentamisen aikana.
Se, mitä rakennusalalla kuitenkin kaivataan, on selkeä suunnitelma siitä, millaisia käytännön luontotoimia aletaan edellyttää jokaisella työmaalla esimerkiksi seuraavan viiden vuoden aikana.
Miten käytännössä luontovaikutusten pienentäminen huomioidaan? Tuleeko uusia vaatimuksia esimerkiksi ekologisen kompensaation osalta ja miltä osin? Miten hanketasolla huomioidaan pienempi luontojälki tai esimerkiksi luontohyvitetty rakennusmateriaali?
Haluammeko ylipäätään muutosta yhdessä yhteiskuntana, vai jätetäänkö luonnon huomioiminen puhtaasti yksittäisten yritysten omien vastuullisuustoimien varaan?
Pöhinän pitää johtaa päätöksiin
Nyt olemme vielä mukavuusalueella ja keskustelemme isosta kuvasta – paremmasta huomisesta yleisellä tasolla. Se ei vielä ohjaa yrityksiä laajana rintamana kehittämään toimintaansa.
Jo nyt moni yritys investoi uusiin, luontopohjaisiin ratkaisuihin. Ne alkavat toden teolla yleistyä kuitenkin vasta sitten, kun markkina palkitsee niiden käytöstä. Ilman tilaajien asettamia vaatimuksia, kannustavaa sääntelyä, toimivia markkinoita ja pitkäjänteistä politiikkaa muutos etenee liian hitaasti.
Seminaareissa ja juhlapuheissa pölyä saa edelleen nousta – kunhan sen keskeltä käteen jää jatkossa myös konkreettisia päätöksiä. Niillä rakennettu ympäristö voidaan valjastaa hidastamaan luontokatoa.
”Yritykset tarvitsevat selkeät tavoitteet ja markkinan, joka palkitsee luonnon huomioimisesta.”
Kirjoita kommentti